Korholan tila

Käytiin ajelemassa sitten Hammaslahdessa, eli Joensuun lähistöllä olevassa kylässä. Meidän kotipihalta oli matkaa kohteemme pihaan 430 kilometriä. Eli ihan kohtuullinen ajomatka. Lähdimme päivänvalon aikana ajamaan perjantaina kohti Hammaslahtea ja Korholan tilaa. Olimme Joensuussa hotellissa yötä, olimme sopineet menon Korholan tilalle lauantaiksi klo 11.30. Ja sinne sitten hotellissa vietetyn yön jälkeen menimmekin, hiukan etuajassa mutta ei paljon. Olimme sopineet että Korholan tilalla laittavat ruoan, myös meitä varten. Mutta tietäähän sen että kun hotellissa on niin siellä tulee aamupalalla syötyä varsin reippaasti. Mutta todella hyvää liharuokaa oli tarjolla Korholan tilalla niin johan sitä reilun aamupalan jälkeenkin innolla söi. Ensin kun tulimme Korholan tilan pihaan niin katsoimme että ompa iso talo missä asuvat. Ulkopuolelta katsottuna todella upea vanha rakennus. Talli oli siinä ihan vieressä, sinnehän me ensin menimme katsomaan mitä sieltä löytyy. Kiva tilava uusi tallihan se siinä oli. Jos vaan lähempänä kotiamme olisi niin voisi ajatella että sinne hevosemme voisi vaikka muuttaa. Mutta eihän me Jaskantallilta mihinkään olla lähdössä. Niin, hetken kun tallilla kiertelimme niin Korholan Simo tuli meitä ensin vastaan eli siellä oli sitten myös Simo. Hän tiesi keitä me olemme kun odottivat meitä. Kyselimme että missäs Suvi on kun hänen kanssaan olimme sopineet tapaamisesta. Hän oli sisällä ruoanlaitto puuhissa jonne me sitten menimme Simon kanssa syömään.

Syönnin jäljeen lähdimme sitten katsomaan tallia ja varsinkin hevosia. Ensin menimme tapaamaan Mandille kesällä siemeniä lähettänyttä Arhipposta. Arhippos kun ori on niin olimme ensin vähän arkoja menemään tarhaan missä hevonen oli. Mutta kera Suvin ja Simon sitten tarhaan menimme ja he vakuuttivat että Arhippos on todella rauhallinen. Ja niinhän se olikin. Olimme hyvän tovin siinä tarhassa ja otimme kuvia ihanasta orista.

Arhippos

 Meidän ruuna on huomattavasti enemmän varottava kuin Arhippos. Siitä sitten menimme katsomaan tammalaumaa. Emme muista tarkalleen oliko siinä tarhassa kuinka monta hevosta mutta enemmänku viis... Neljä tammaa oli niistä kantavana tällä hetkellä. Castella, kimo tamma oli se mikä tammatarhassa meitä eniten kiinnosti. Castellan varsa on se minkä me haluamme. Sen isä olisi Arhippos. Siinä tammalauman keskellä kun olimme niin täytyi kyllä ihmetellä kaikkien rauhallisuutta. Jopa vuoden ikäinen varsa oli todella rauhallinen niinku kaikki muutkin. Uteliaita ja ihmisen perään olevia todella kivoja tapauksia kaikki. Jos lottopotti osuisi kunnolla kohdalleen niin kaikki ne ostettaisiin ;)

Tammat kun oli katsottu niin kiersimme muitakin tallin hevosia katsomassa. Toisella puolella oli kaksivuotias orivarsa joka oli kokoajan meille syliin vain haluamassa. Rauhallinen tapaus siis sekin. Mutta kuten siellä puhetta olikin niin hevosilla pitää luonnetta olla, mutta oikeissa paikoissa. Kun esimerkiksi vie hevosta ulos ja jos tämä alkaa rynnimään niin sitä pysähdytään vaikka varttitunniksi miettimään tekosia. Osaa sitten seuraavalla kerralla tulla sievemmin kun huomaa että ei kiire ole hyväksi.

Siinä kun oli kaikki hepat sitten kierrelty niin menimme ensin talliin. Simo oli tallin noin vuosi sitten tehnyt. Tallissa on paikat 24 hevoselle, joten ei ihan pikkutallista ole kyse. Tallista menimme taukotilaan, tai kahvihuoneeseen miksi sitä nyt kutsua haluaakaan. Siellä Suvi näytti meille kalentereita jotka oli tehty torihevosista. Oli tämän vuoden kalenteri ja myös tulevan vuoden. Kuvia oli niin Suvin hevosista kuin jopa Australiassa asti olevista torihevosista. Siinä kuvia katsellessa ja muutenkin jutellessa käsityksemme torihevosista kokivat melkoisen muutoksen. Meillä kun ei aiempia kokemuksia ole muutaku yhdestä torihevosesta joka samalla tallilla meidän hevosten kanssa on ollut, se oli varmaan tonnin painoinen "keiju". Meille selvisi että torihevosia on sitä jykevämpää mallia ja sitten urheiluhevos mallia, noin karkeasti jaoteltuna. Torihevonen alkoi siis kiinnostamaan entistä enemmän. Castella ei puhdas torihevonen ole, mutta Arhippos on. Eli syntyvästä varsastakaan ei ihan puhdas torihevonen tule mutta sovimme siinä varsan hankinnasta. Suvi aikoi tehdä paperit kuntoon ja lähettää meille sopimuksen kun saa sen tehtyä. Tuleva varsa saa kyllä Korholan tilalla meidän puolesta olla ensimmäisen talven, aina siihen saakka kun seuraavana kesänä me voimme varsan Jaskantallin laitumelle viedä. Suunnittelimme vielä että ensi kesänä kun haluamme kokeilla Mandin astutusta niin haluamme saada Arhippokselta siemenet. Suville sopi että voimme Mandimme tuoda kesällä astutusreissulle tilalle. Homma toimii sitten luonnollisella tavalla. Korholan tilalla on nettikauppa missä myyvät hevostavaraa. Me ostimme Suvin todella paljon kehumaa kivennäistä, Blockemel nimistä. Kysyin että saako sitä muualta niin ei kuulemma saa. Kummallekin pollellemme kokeeksi 20kgn kivennäisämpärin siis ostimme. Saimme Suvilta lahjaksi Kietäväisen tekemää tervapitoisen aineen. Se käy haavoihin ja on kuulemma todella hyvä hyttysmyrkky, toimii myös paarmoihin.
Nyt siis reissu on tehty ja tätä kotona kirjoitellaan. Matka takaisin päin sujui varsin nopeasti, ei ollut liukasta juuri missään ja aika väsyneenä kotia tultiin kuiteskin ja kohta nukkumaan. Hotellissa oli ihan hirveän kova sänky joten ei siinä oikein osannut nukkua. Nyt kuitenkin nukkumaan ÖITÄ!!

 Castella

Varsuli

Arhippos

Mantskun klinikkareissu!

Tänään oli sitten Mandin klinikalla käyntipäivä.
Henkalle oli aika klo 15.00 ja tapamme mukaan olimme hyvissä ajoin paikalla, puoli kolmen aikoihin olimme jo ilmoittautumassa. Henkka oli kuitenkin jo vapaana joten meille sanottiin että Mandin voi sisälle jo tuoda. Mutta eihän Henkka sitten kuitenkaan ennen kolmea tullut Mandia katsomaan. Ohi kertaalleen meni ja huomasi kuitenkin että paikalla ollaan. Oli sitten kuitenkin lukenut tietoja Mandin tietoja ja röntgen kuvia.

No niin siinä päästiin sitten itse asiaan. Menimme ensin Mandia juoksettamaan maneesiin. Aluksi Mandi meni ihan normaalisti, siis sillei ettei ollut mitään vikaa käynnissä eikä ravissakaan. Vähän aikaa kun Mandia oli juoksutettu alkoi taas ontuminen. Samalla tavalla kuin aikasemminkin. Henkka laittoi sitten maapuomin ja katsoi mikä vaikutus sillä oli. Ei merkittävää vaikutusta, vähän varoi mutta siinä kaikki. Huomasi kuitenkin että jokin polvessa jokin on vialla kun Mandi selvästi polven kohdalta ontuu. No siitä sitten sisälle. Mandi oli jo silloin kun tulimme klinikalle sen tuntuinen että se on rauhoitettu, niin nauroimme siinä että Mandi tietää että kohta saa rauhoituspiikin. Mandi yritti hämätä ettei tarvitsisi rauhoittaa ollenkaan. Mutta niin siinä kävi kuitenkin että kun Mandi vietiin röntgen kuvaan niin pieni määrä rauhoitetta piti kuitenkin ruiskauttaa. Mandihan meni pakkopilttuuseen kuvausta varten kuin vanha tekijä. Onhan ne valitettavan tutuksi tulleet ne pakkopilttuut. Varmaan kymmenisen kertaa mutta onhan siinä lisänä ne kun Mandi kävi Vimparilla astutuksilla ja tarkastuksissa.

 No sitten kun kuvat oli otettu niin Henkka huuteli meidät katsomaan kuvia. Olimme puhuneet siinä aiemmin että pullapolle Mandista tulee. Pelkäsimme että nivelrikko varmaan on. Niinku oli meidän aiemmalla hevosella Sepolla (Zento Dk:lla). Mutta kun menimme siihen radiologin huoneeseen heti maallikkokin huomasi röntgen kuvista ennenku Henkka ehti suunsa avata että jalassa ei isompia vikoja ole. Ja niinhän se Henkka sitten sanoikin. Kaikki siellä polvessa sitten kuvien perusteella kunnossa olikin. Sitä sitten siinä porukalla pähkäiltiin että mikä kumma se pistää sitten Mandin ontumaan kun vikaa ei kuvissa näy. Oli Henkkakin vähän ihmeissään, mutta samalla todella toiveikas polven suhteen. Kertoi että pieniä vikojahan voi olla polvessa vaikka ne ei kuvissa näykkään. Sanoi että antaa nyt lääkkeeksi antibioottipastaa joka suuhun matolääkkeen tavoin annetaan. Se auttaa nivelongelmiin. Niinpä se käynti oli sitten maksua vaille valmis. Eiku ohjeita hakemaan ja maksamaan ja siitä sitten kohti tallia. Siinä se käynti pääasiallisesti olikin. Eiku lisäksi se että kun Mandin takajaloissa on rivin tapaista melko ylös astikin niin siitä Henkalla mainittiin. Henkka siihen sitten sanoi että antibioottiista voidetta siihen on hyvä laittaa ja jotain lehmien tissivoidetta sitten Mandille määräsikin.

Aino meidän Arskan kuvaa halusi ja tässä meidän noin kolme vuotiaan ikiliikkujan kuva sitten onkin. Arska on ottanut nykyisin tuulikaapista lepopaikan. Simon sandaali on suosituin lepopaikka, lienee sopivat hajut. Ei enää kiinnosta lämpölampun alla enää olla...

Arska Kilppari.

Vähän jokaisesta tällä kertaa.

Kirjoitusta pitkästä aikaa...
Mandi on ollut nyt kuukauden ilman kunnon liikuntaa, sen kyllä huomaa. Mandista on tullut jonkin verran kiukkuinen kun on ollut oikeastaan pelkkää kävelyä. Taina on kertonut että Mandi ollut kiukkuinen varsinkin loimittaessa mikä on hieman outoa. Mandin väkirehu annokset on tiputettu ihan minimiin kun ei ole liikuntaakaan ollut muuta kuin se kävely. Mutta heinä kuitenkin on maistunut yhtä hyvin kuin aina ennenkin ja sen kyllä huomaa isosta mahasta=) Hieroja kävi kolmisen viikkoa sitten ja hän kertoi että Mandi ei juo tarpeeksi niin on alettu antamaan joka päivä melassivettä jotta tulee Mandillakin juotua tarpeeksi. Mandille on tullut outoja verijälkiä, ihan kuin jotain hiertymiä molemmille puolille hännäntyveä. Sitä on Jodopaxilla hoidettu, ja huomattavasti parantumaan päin se nyt onkin. Mandi on ollut pienemmässä tarhassa kiitos kipeän polven.

Ollaan Lore sitten laitettu Mandille kaveriksi kun tulevat hyvin toimeen keskenään. Lorelle ollaan hommattu uusi kuolain, suora pehmeähkö kumikuolain. Sillä Lore on mennyt varsin hyvin joten varmaan tulee siirtymään pelkästään sen käyttämiseen. Lorella Ylitalon Satu on käynyt ratsastamassa kerran pari viikossa, ja ihan hyvin on mennyt. Mitään isompia kehityksiä Loren koulusuorituksessa ei ole ollut mutta vanhojen oppimisten asioiden kertaamista on ollut ja ne osa-alueet vahvistuvat. Lorella siis menee hyvin vaikka kiukkupussi onkin.

Muista elikoistamme. Meillä on kotona JackRusselin terrieri Hulda, maakilpikonna Arska, viljakäärme Ritva, kaksi frettiä Jetro ja Viktor sekä yksi kääpiölisko jolla ei ole nimeä. Eilen sitten hommasimme "eläintarhaamme" uuden jäsenen kanin jota kutsutaan sekä Martaksi että Pumpuliksi. Eli siitä on tullut Martta Pumpuli. Hulda on vähän sellainen ADHD koira. Emme ole saaneet sitä vielä rauhoittumaan, Hulda on kuitenkin vielä nuori koira tammikuun loppupuolella vasta vuoden täyttää. Arska on viime aikoina ollut kokoajan liikenteessä. Arska on meillä kokoajan vapaana niin sillä on vapaus liikkua missävaan, ja se on nyt kyllä viime päivinä huomattu. Jotenkin tuntuu siltä että Arska seuraa kokoajan. Voisiko kilpparit olla noin seurallisia? Sitten kun Arskan ottaa käteen niin se alkaa suhisemaan. Eli siitä Arska ei tykkää. Nyt on myös vähän huolta aiheuttanut se että kun ulkoa tuotua ruokaa ei olla enää voitu antaa niin arska ei ole syönyt kaupan salaatteja vielä oikeastaan ollenkaan. Maistaa mutta se on siinä. Syö kuitenkin omenaa ja porkkanaa joten jotain kuitenkin...

Ritva sitten tuottaa siinä mielessä ongelmia kun jostain terraarion rakosista on muutamia kertoja luikkinut karkuun. Tänäkin aamuna Ritva tuli kylppärin suunnalta vaikka luulimme että terraariossa olisi. Pitää tehdä tänään taas kerran jotain varmistuksia jotta Ritva terraariossa pysyisi. Jetro ja Viktor elää ja voi hyvin. Ainut mikä frettien käyttäytymisessä on kummastuttanut on se että molemmilla on tapana tehdä tarpeita hiekkalaatikon viereen. Sellainen touhu sotkee frettien kopit pian joten se nopeuttaa koppien siivoamista. Ruokaa Viktor on syönyt noin puolet enemmän kuin Jetro vielä kesällä. Tällä hetkellä molemmat fretit syövät yhtä paljon. Kovempi juoppo Viktor kuitenkin on, päivässä vettä menee noin 3 desiä kun Jetro juo vettä vain reilun desin. Martta Pumpuli vasta eilen haettiin joten siitä ei sillai enempää ole kerrottavaa. Aika suloinen pieni isokorvainen valkoinen karvapallohan se on joten rusakosta laitan sitten kuvankin. Aika hömelö vai mitä?

Martta

Kandava ei ole enään kantava=(

Ei ole tullut taas aikoihin mitään kirjoitettua. Kaikki kun on ollut hyvin ja normaalisti. Mitä nyt Mandilla on ollut tässä reilu viikko sitten polven kanssa pientä vaivaa. Se on ollut turvoksissa ja kuumottanut ja käytimme klinikalla, diagnoosina oli sisäpolven nivelsiteiden venähdys. Viikko pelkkää käyntiä ja kuuteen viikkoon ei saa hypätä. Noin se Henkka klinikalla kertoi. Samalla tehtiin Mandille varsan ultraus, kaikki oli kunnossa.... mutta...
Eilen sunnuntaina kun menimme tallille ja laitumelta hakemaan Mandia niin hännän alla oli yllätys! Jotain outoa roikkui kohdusta. Siinä hätä heti suuri, tallille heti ja etsimään päivystävän eläinlääkärin numeroa joka löytyi sitten Leenalta Prinssin hoitajalta. Niinpä se saatiin ja soitettua, tunnin päästä soitosta lupasi tulla. Siinä sitä sitten odoteltiin ja Jaskan sekä Ainon kanssa juteltiin että mikä se voisi olla. Jälkeisiä epäiltiin itse niiden olevan, ja luulimme että pikkupikku varsa on pullahtanut jonnekin päin laidunta. Mutta pimeä oli jo tullut niin eihän siinä voinut lähteä laitumelta mitään etsimään. Ja muutenkin sieltä on toivotonta löytää kun alue on niin suuri ettei edes päitsiä tai kenkiä meinaa löytyä jos tippuu. Lääkäri Hannu Kirstinä soitti kun lähti edellisestä paikasta ajamaan ja kysyi ajo-ohjeita. Oli vähän epäileväinen että tarviikohan sinne edes lääkärin tulla. Onneksi sitten kuitenkin tuli. Kun lääkäri katsoi Mandin takapuoleen niin ensin arvioi että jälkeisethän ne on. Soitteli konsultaatio apua kun ei oikein ollut uskallusta tehdä päätöstä että mitä tekee kun ei ollut kokemusta vastaavasta. Sitten antoi oksitosiini ruiskeen kun konsultaatiossa sai ohjeen kokemusta omanneelta lääkäriltä. Sen piikin jälkeen piti Mandia kävelyttää parisenkymmentä minuuttia pihalla kahdeksikkoa. Siinä toivossa että jälkeiset irtoaisi. Niitä kun ei saa vetää pois, puolta kiloa suuremmalla voimalla. Eihän siinä kävellytyksessä mitään irronnut, lääkäri kun sanoi että se voi tipahtaa helpostikin pois. Kävelytyksen jälkeen Mandi tuotiin sisälle ja katsottiin että onko jälkeinen mitenkään muuttunut. Pidemmälle se ei ollut venynyt kuitenkaan. Lääkäri sitten alkoi varovasti vetämään jälkeisestä, ensin tuntui että siitä ei ole apua. Mutta sitten se irtosi ja paljastui että sikiöpussihan se oli ja sisällä oli pienen pieni varsa. Se ei ollut edes kämmenen kokoinen möykky mikä sieltä tuli. Lääkäri avasi pussin ja katsoi että pikkuinen oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Sikiöpussin harmaasta väristä päätteli että lähes mätänemistilassa pikkupikkuvarsa oli. Kun varsa siinä käytävällä oli niin sitä tietenkin tarkastelimme. Pitkäkaulainen kaveri jolla oli ihan selvästi jo kaviotkin havaittavissa. Tuntui hirmuisen pahalta nähdä kuollut pikkuisemme. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, onneksi keskenmeno tapahtui nyt eikä sitten esimerkiksi kuollutta varsaa ensi kesänä synnyttänyt. Se olisi varmaan ollut paljon kovempi paikka meillekin. Pahalta tämä tuntuu nytkin. Mandi sai piikillä kipulääkettä ja antibiootteja. Seuraavan 5 päivää annamme vielä antibiootteja ruoan joukossa. Kuumetta pitää seurata aamua iltaa ja jos kuume nousee niin oltava heti yhteyksissä eläinlääkäriin, jotta ei tulisi mitään pahempaa. Kohtu huuhtelua ei tarvinnut tehdä, mutta jos kuumetta tulee niin huuhteluahan Mandin kohtu sitten tarvitsee ja lisää lääkettäkin. Mandi on ollut äkäisempi, ja ei normaalin oloinen nyt muutaman päivän ajan. On selvästi huomannut että se on ollut kipeä, mutta on luultu että se johtuu polvesta. Selvisi nyt sitten syy siihen että se johtuikin sisällä olleesta kuolleesta varsasta. Käytävällä ei ole Mandi ikinä nostellut jalkoja ja nyt eilen nähtiin sekin ihme että Mandi joka jalkaa heilutteli. Oli kuitenkin ihmisille ystävällinen niinku aina, vaikka lääkärin käsi oli syvällä sisällä niin Mandi ei siihen reagoinut mitenkään. Lääkäri kuitenkin varalta tahtoi suojaksi heinäpäälin omien jalkojen ja Mandin jalkojen väliin ettei tarvitsisi mahdollisen potkun jälkeen itse lääkäriin lähteä.
Se oli nyt siinä, tämän vuoden varsaprojekti. Rahaa paloi tällä kerralla tyhjään. Mutta siihen hevoshommissa pitää olla aina varautunut että rahaa menee. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla onnella. Kiitos Jaskalle, Hilkalle ja Ainolle että olitte paikalla lähes kokoajan.

Syksyinen kuva tallilta

Kisapäivä tallilla

Tänään lauantaina oli sitten tallilla kisapäivä. Kiva pienimuotoinen estekisa tallilaisten kesken. Kolme pollea oli kisoissa mukana, neljä ratsastajaa.
Meillä on Mandi ollut toukokuusta lähtien. Eilen perjantaina hypättiin Mandilla meillä ollessa ekaa kertaa. Ja olihan Mandi kuumana! Itse koetin hypätä mutta Mandin etu ja takapää oli minulle ihan liian levoton! Etupää nousi useampaan kertaan ja pukittamisiakin oli siihen malliin että en sitten tohtinut mennä muita kuin maapuomeja. Onneksi Aino (tallin omistajan tytär) tuli kentälle Jukka hevosensa kanssa. Aino halusi kokeilla Mandilla hyppäämistä. Ainokin kertoi että Mandi oli kuuma, mutta sai kuitenkin hypättyä ihan hyvällä menestyksellä muutamia noin 60senttisiä esteitä, todella reilulla ilmavaralla. Ainolla oli ensin tarkoitus mennä lauantain kisoihin Lorella mutta se vaihtuikin sitten Mandiin tuon perjantain kokeilun jälkeen.
Kisoissa sitten tänään Mandi meni ensin 60sentin luokan. Ihan reipasta menoa reiluilla ylityksillä. Yksi kieltäytyminen tuli kun oli Mandille oudon näköinen este kun toisessa päässä oli pölkkyjä estetelineenä. Ainolta ja Mandilta hyvä suoritus.
Seuraavaksi kisoissa mentiin puomiluokka jossa oli kaksi osanottajaa samalla ponilla, Prillanilla. Ensin meni Anniina vauhdikkaasti puomeja kolistelematta. Sitten meni Henkka  (Henkka ehkä on 6-vuotias) Anniinan avustamana Prillanilla. Ja tuloksena oli loistava suoritus, kuten Henkka itsekin sanoi että ei tullut virhepisteitä. Aino meni lopuksi 80sentin luokan Jukalla ja meni puhtaasti myös hyvin ilmavilla hypyillä.
Muutenkin oli kiva olla mukana seuraamassa kisoja. Ainahan pieni muotoisetkin tapahtumat tuovat talli ilmapiiriinkin positiivista vaikutusta. Vaikka kisasuorituksia oli vähän niin kisat olivat mielenkiintoiset. Sosiaalinen tapahtuma kun paljon juteltiin toisten kanssa. Henkka kertoi kivoja tarinoita mm.elokuvista mitä oli katsonut. Henkka on myös äitinsä mukaan suunnitellut heille ensi kesäksi amerikan reissun. Ilmakin suosi tapahtumaa, aurinko paistoi. Ainut mikä viilensi oli varsin voimakas tuuli. Illalla taas tallille ottamaan pollet sisälle ja nyt viemään kitisijöitä uimaan raksilaan.

Aino & Mandi

Taas se päivä kun kenkä lähti..

Siis otsikko jo varmana kertoo kengän irtoamisesta mutta se nyt ei kerro että se oli jo toinen kerta tällä viikolla ja nyt on vasta tiistai! Mandilta siis on kenkä irti. Ensin lähti oikeasta jalasta ja tänään valmennuspäivänä vasemmasta. Valmennuksen tietenkin peruin Mandin herkkien kavoiden takia tai tulihan sitä tietenkin kysyttyä Ylitalon Sadulta olisiko hänellä kengittäjän lahjoja jos olisi saanut kengän naputeltua paikalleen. Ikävä kyllä ei ollut niitä lahjoja suotu valmentajalle...Harmi....Tulipa taas kerran sitten soitettua kengittäjä Jarille ja sehän niin koomisesti vastasi puhelimeen "ei kait taas kenkä ole lähtenyt" ei ollut sitä perinteistä Jari vastausta=) Huomenna siis taas kerran treffataan tallilla kengän laiton merkeissä.. Meistä kun toinen sitten Mandilla ratsasteli kentällä ja pellolla hetkisen niin toinen parka sitten käveli laidunta ristiin rastiin etsimässä kadonneita kenkiä. Mutta eihän sieltä heinikosta mitään löytynyt. Huonolla näöllä ja muutenkin huono etsimään joka ei omasta taskustakaan mitään löydä niin miten sitten pellolta...
Lorella oli tänään rokotuspäivä. Aika oli varattu aamu yhdeksäksi klinikalle. Me tallille tultiin jo kasilta ja lähdimme hetikohta kuitenkin klinikkaa kohti. Mietimme että voihan sinne mennä vähän aiemmin kun ei tallillakaan vielä jaksanut alkaa karsinoita siivoamaan. Tulimme klinikan pihaan jo 8.20. Kävimme ilmoittautumassa ja sanottiin että tuokaahan ruuna sisään. Rokotustilanteessa meni sitten peräti pari minuuttia ;) Pari kysymystä ja ruisku kaulalle ja sitten eiku takaisin vinkkaan. Kyllä ne siitäkin käynnistä sen viiskymppisen muistivat kuitenkin periä... Niin, ysiksi oli se aika klinikalle, me olimme takaisin tallilla ja Lore pellolla jo yhdeksän aikaan. Me ollaan kyllä aina ajoissa, joskus jopa tunteja liian aikaisin....

Eilen oli sitten se päivä kun tallilla pollejen kesä päättyi. Ensimmäistä kertaa sitten toukokuun olivat pollet kaikki karsinoissaan yötä. Eilen oltiin kaikki tallilaiset, kaikkien tallin pollejen omistajat yhtaikaa paikalla. Sellaista ei usein satu. Siinä meni jutellessa varmaan useampi tunti iltasella tallilla, ja kivaa oli.

Mandille saatiin sitten uusi hoitaja, Pietisen Saara. Meillä oli ilmoitus hevostalli.netissä johon tuli varmaan nelisenkymmentä yhteydenottoa eri ihmisiltä. Etsimme aikuista hoitajaa, toivoen että saataisiin yhtä kiva ja hyvä hoitaja kuin Pyykön Kirsi. Kirsi tekee monesti melkoisia yllätyksiä. Toi mm. kerran työpailtaan meille lahjan jossa oli polleille paljon kivoja tuotteita, myös meillekin jotain. Olikohan se edellisenä viikonloppuna kun menimme tallille niin Kirsi oli siivonnut kaapin ja oli tuonut korin ja järjestellyt kaikki viimeisen päälle. Suurena yllätyksenä oli melassiämpärin kannen kirkkaus, jopa se oli kiillotettu! Kiitos Kirsi. Saara kun tuli ensimmäistä kertaa tutustumaan Mandiin niin heti siinä päätimme jos Saara suostuu käymään pari kertaa viikossa Mandia hoitamassa/liikuttamassa niin tässä meille uusi hoitaja. Ja niinhän siinä kävi.

Kotonahan tätä tietenkin kirjoitellaan niin nyt on kiire koiraa katsomaan ja vähän komentamaan. Näkee ulkona kummituksia, onhan nyt jo pimeäkin...

Kuvassa kolme eläintä; Lore, tallikissa ja päästäinen joka on piilossa.

Hulda tallilla

Sitä eletään jo torstaita. Lämmintä ilmaa on kyllä pitänyt ja suhteellisen kuivaakin niin on kenttäkin pysynyt varsin loistavassa kunnossa. Ojat on kaivettu kentän reunalle ja ei olla vielä ainakaan saatu tallilta potkuja persuuksille ;)
Toissa päivänä tuli Mandilla mentyä tunnilla Ylitalon Sadun valvovan silmän alla. Mandilla kun on jäykkyyttä ja vähän virtaakin niin on ollut tapana ensin liinassa vähän juoksuttaa ennen kuin selkään menee, niin tälläkin kertaa. Sitten Satu meni selkään ja teki alku ratsastuksen. Minä sitten menin lopuksi. Mandi oli kaiken tämän jälkeen sitten melkoisen hikinen, takajalkojen väli jopa vaahdossa :)

 Tumpelointia

Ei niin tumpelointia

Kävimme tänään tallilla kahteen kertaan. Aamulla oli tarkoitus käydä Mandilla ratsastamassa mutta katsoimme parhaaksi Mandin haettua että nyt soitetaan kengittäjä Jarille ja annetaan Mandille vapaa päivä. Mandin vasemman takajalan kenkä helisi siihen malliin että irti kohta lähtee. Se on se Mandin vaikein jalka vielä. Sitä ei ole kengitetty yhteentoista viikkoon niin ihmekös se on että alkaa jo kenkä näyttää irtoamisen merkkejä. Jari se sitten huomenna tulee kengittämään, ensin sanoi että tulee ensi viikolla mutta kun sanoimme että se on se vaikein jalka ja kenkä lähes irti niin Jari järjesti menonsa niin että tulee kiitettävän nopsaan. Hyvä Jari, hänelle pisteet. Huomenna saa Lore sitten uuden kengityksen, samalla purukalusto saa raspauksen kun Jarilla on siihen ammattitaito ja välineet. Molemmat pollet ovat huomenna sitten vähän pää sekaisin kun saavat rauhoituksen. Mandin takajalkaa kun ei mitenkään voi kengittää ilman rauhoitusta, toivottavasti tehoaa paremmin kuin viimeksi kun silloin ei rauhoituspasta tehonnut. Lore saa rauhoituksen kun raspataan. Olisihan sitä tänään voinut Lorella kentällä käydä pyörähtämässä mutta vähän siinä sitten iski laiskuus... Eiku mietimme siinä että Lorella on ollut rankka viikko ja vielä Ylitalon Satu tulee huomen aamulla ennen kengitystä ja raspausta Lorea liikuttamaan.
Sitten se toinen tallilla käynti. Meillä oli koiramme Hulda (Jack Russelin terrieri) mukana, josta kovasti haluaisimme sellaisen koiran mitä pitää tallilla mukana irtikin. Mutta Hulda on vielä pentu, oikea ADHD tapaus. Menimme Huldan kanssa laitumelle pollejamme moikkaamaan. Paljon oli tyttöjä menossa edellä hakemaan muita laitumella olevia hevosia ja ponia. Niinpä me vähäksi aikaa pysähdyimme portille katsomaan mitä laitumella tapahtuu. Hulda siinä samalla tapansa mukaan fleksissä ollessaan singahteli joka paikkaan. Mutta rauhoittu Hulda hetkeksi kun maassa olevan sähkölangan päälle meni. Voi sitä ulinaa ja uikutusta. Mutta siitä sitä koira oppii. Nooh, me kävimme katsomassa sitten Lorea ja Mandia Huldan kanssa. Siinä muutamat kuvat saatiin otettua. Mandi tuli vastaan ensin ja Lore vähän myöhemmin perässä. Varsinkin Lore oli pikkuisesta Huldasta oikein kiinnostunut.

Hulda haistelemassa Lorea ja Mandi Huldaa

Siinä huomattiin että Lorella oli toisen silmän vieressä verestävä hiertymä. Riimunarut oli kaukana joten pikkukoiran pikkupikkufleksi sai toimia riimunarun asemasta. Tallille menimme hiertymää puhdistamaan, mutta eihän sisälle mahtunut kun siellä 5 pollea jo oli. Mutta onhan sitä pihalla tilaa =) Siinä vaan oli se vaikeutena kun tuo Lore on niin korkea niin eihän sitä ylety kunnolla mitään tekemään. Onneksi maassa oli pari omppua niin niiden avulla saatiin hiertymä putsattua ja hoidettua. Siitä sitten takaisin laitumelle. Hulda ei ensimmäisestä sähkötällistä oppinut, meni heti portin lähelle tultuamme uudelleen sähkölankaan. Ja taas samanlainen, ehkä vähän pahempikin uikutus. Sen jälkeen Huldan ADHDmäisyys oli loppuajan tallilla ollessamme tipotiessään. Oli niin rauhallista että mietimme että kera sähköiskun meillä koira vaihtui. No, kotiin kun sitten tulimme niin huomasimme kyllä että sama Hulda se on kuin ennen noita tallin tällejä.

Jäykkää menoa

Elokuu alkaa olemaan loppupuolellaan. Jaskan tallin kentällä se tarkoittaa sitä että välillä on märkää ja välillä ei. Tänään oli suht hyvä käydä kun muutamaa märkää aluetta kierteli. Siinä ajatuksena kävikin että taidetaan ottaa huomenna lapio mukaan ja kaivamme pienen ojan jotta saa veden pois junaradan puoleiselta reunalta. Sen sitte huomenna näkee että jaksaako sitä lapioon oikeasti jopa tarttua. Ajatuksena hyvä, meidän mielestä. Ei vaan tullut tallilla puhuttua omistajille kun ei tänään nähty, toivottavasti ei ojan kaivajat saa tallilta potkua persuuksille jos ja kun jossain vaiheessa kaivellaan...
Ylitalon Satu tänään ratsasti molemmat pollemme. Ensin Loren, jonka kanssa menikin varsin hyvin. Oli paljon parempi ja yhteistyöhaluisempi kuin viimeksi. Siinä porukalla pähkäiltiin että mistä sellainen Loren mielen ailahtelu johtuu ja tulimme yksissä tuumin siihen johtopäätökseen että Loressa asuu pieni tamma. Mandi sitten haettiin kävelemään vielä kun Satu Lorella ratsasti. Mandia kun pitää kokemuksemme mukaan muutamia kymmeniä minuutteja kävelyttää jotta se vähän notkistuisi ennen varsinaista työskentelyä. Tänään sitten tuntui ensi alkuun siltä kun Satu sitten Mandin selkään meni että tänään menee kauan Mandin jäykän takapään notkistamiseen. Siinä ehdittiin Lore viedä sisälle syömään ja takaisin kentälle tultua ei Mandi ollut takapäästä juuri rautakankea notkeampi. Satu siihen totesikin että ei meinaa kopukka takapäästä notkistua. Mutta siinäkun pompottavaa ravin tapaista jonkin aikaa jaksoi taistella niin alkoihan sitä notkeuttakin alkaa tulemaan. Loppujen lopuksi oli sitten Mandillakin ihan hyvä ratsastuksen lopetus. Hyvät laukkapätkätkin sai suoritettua ja ravikin meni parempaan suuntaan huomattavasti. Käynti on Mandille ehdottomasti huonoin liike. Satu kertoi että hänellä oli ollut hoitopolle joskus juniorina, sitä oli saanut Kuivasjärven suunnalla kolmisen tuntia kävelyttää jotta paikat notkistuisi. Samaa sitä voisi kokeilla Mandillekin, huumorin kukka on paras kukka. Eipä siinä sitten muutakuin Mandikin syömään. Mandi kun oli laitumelle viety niin meiltä tuli kysymään joku meille outo että onko tuo Seppo? Seppo (Zento Dk) on entinen pollemme, jonka annoimme viime talvena eteenpäin kun alkoi olla jalkavikoja eikä ollut meillä enää aikaa Sepolle tarpeeksi. Me mietimme silloin että jos emme löydä Sepolle hyvää eläkekotia niin Seppo oltais lähtetty hevosten taivaaseen, vihreämmille laitumille. Mutta hyvä että Seppo uuden kodin löysi. Tämä tälle päivää tai eipä vielä sittenkään löysin Mandista videon youtubesta. No niin nyt lopetan ja odotellaan että sataako vai paistaako...

Se on perjantai

Arkiviikko tuli ja meni, nyt ollaan kaukana hevosista, napapiirillä. Kirsihän se viikonlopun Lorella ratsastaa, saadaan itse olla hyvin ja levollisin mielin kaukana korvessa. Mandi saa viikonlopun levätä. Mandilla oli tänään taas kerran rankka kengitystuokio. Etukenkä oli irronnut, se meni takaisin kyllä ilman ongelmia. Mutta sitten ne takakenkien ongelmat... Mandi rauhoitettiin yhdentoista aikaan, puolessa tunnissa on yleensä alkanut olemaan jo siinä kunnossa että ei ole isohkoa päätään jaksanut kannatella... Nyt meni puoli tuntia, ei mitään vaikutusta. Meni tunti niin tuli Jari ja laittoi ensin sen etukengän paikalleen. Mandi oli niin tiitteränä kokoajan että Jarin kanssa pähkäilimme että jätetäänkö takaset kokonaan kengittämättä. Mutta Jari ei antanut periksi ja halusi yrittää. Hyvinhän se meni helpomman takajalan osalta. Sai vuoltua ja kopautettua vanhan kengän takaisin, ei ongelmaa. Mutta sitten se hankalampi jalka, voi jestas. Eihän siitä tullut taas kerran yhtään mitään kun Mandiin ei rauhoitus vaikuttanut ollenkaan. Kun yritti nostaa hankalampaa taka jalkaa niin nosti kokoajan väärää jalkaa. Muutaman kerran sai nostettua kyllä oikean jalan mutta jonkin aikaa sitä Jari yritti pitää ja myötäillä Mandin heilumisia mutta taas kops ja lattialle. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi että kolme kertaa kun jalka kävi ylhäällä ja joka kerta tuli rajulla vauhdilla alas niin Jarin kanssa tuumailtiin että nyt saa kyllä riittää. Onneksi Mandilla kasvaa kaviot hitaasti, siinä mielessä ei ole ongelmaa. Ja kun huonomman taka jalan kenkä on vielä hyvin kiinni niin annoimme jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Silloin se kyllä onnistuu kun Jari aikoi hakea itse sellaiset rohdot Henkalta että kun piikillä lihakseen tuikkaa niin kyllä Mandi rauhoittuu. Eihän se tulevia ratsastuspäiviä hidasta vaikka onkin yhden jalan kengityksestä kulunut jo kohta 10 viikkoa. Sitä kun ei oikeastaan huomaa, edes kengittäjä.
Lorella oli tänään Ylitalon Sadun ratsastuspäivä. Eilen vaikutti tilanne kentän osalta loistavalta mutta yöllä oli taivas vettä sen verran tiputellut että kenttä oli paikoitellen liukkaan oloinen, mutta ei kuitenkaan sitten loppujen lopuksi paljon menoa haitannut. Lore on hirmuisen herkkä suustaan, ohjastuntumalla on hankala Sadullakin ratsastaa. Kolmipalat ovat suussa olleet viimeiset kuukaudet, mutta tuntuu että ne eivät ole tarpeeksi pehmeät. Tehtiin nyt mökkireissulla, yllätysyllätys mutka Haaparannan Hööksille. Sieltä mukaan tarttui Hackamoret, jospa niillä voidaan Loren herkkäsuisuus (onko toi oikea sana) saada paremmin menemään ilman että tykkää huonoa. Kun kolmipaloilla on monesti tilanne ollut se että kun ajattelee että ottaa vähän tuntumaa niin Lore sen jo aavistaa ja nostaa pään pilviin ja hidastaa menoa. Mutta oppia ikä kaikki. Onneksi molemmat pollet ovat kuitenkin suht nuoria, Mandi 10v ja Lore 9v niin aikaa molemmilla on uusia metkuja oppia.

Satu Ylitalo & Floris M

Mandin kenkä

Tänään oli tarkoitus, kun kenttäkin oli ok kunnossa sateiden jäljiltä käydä ratsastamassa niin Lorella kuin Mandillakin. Ajatus oli hyvä kun ilmakin oli aamusumuisuuden jälkeen kirkastunut ja lähes hellekeliä oli tiedossa. Oltiin jopa limpparipullo ekaa kertaa koko kesänä varattu mukaan. Me iloisin mielin tallustelimme kuten lähes aina; toiseen päähän peltoa. 10 metriä ennen Mandia sitten päivän loistokkuus loppui vaikka aurinko paistoi yhä kirkkaammin. Mandin etukenkä kera pohjallisenhan se siinä polun varrella möllötti. Siinä heti suut oli kääntyneenä toisinpäin. Samassa puhelin käteen ja soittamaan kengittäjälle, ja eihän sekään ehtinyt tulemaan kuin huomenna kun oli poijan jääkiekkoharjoitukset päivän kengitysten jälkeen eikä aikaa kuin vasta huomenna puolen päivän jälkeen. Tai eihän se ole vasta, pianhan se on muttaku olis niin haluttanut Mandillakin tänään ratsastaa. Niin, Mandilla on todella ohuet kavionpohjat ja pohjat ovat vielä todella herkät. Ei pysty toistaiseksi ratsastamaan eikä liikuttamaan millään tavalla jos ei etujaloissa ole pohjallisilla varustettuja kenkiä. Näin meidän hyvä kengittäjä Jari kertoi. Kertoi edellisellä kerralla kivan tarinan että oli lähes teuraaksi jo jotain melko arvokastakin pollea joku ollut viemässä kun ei mikään auta, klinikalla oli kulkenut useita kertoja ja jalat vaan pysyivät kipeinä. Oli polle ontunut ja mitään ei löytynyt. Kun Jari kuuli sen kun oli kengityspuuhissa niin oli katsonut että pohjalliset kun laittaa niin ontuminen loppuu. Oli Jarin mielestä ollut vaan herkät kavion pohjat. Ja siihen oli sen pollen ontuminen loppunut. Sama tuntuu olevan meidän Mandilla.

 No, me siinä kaiken varalta Mandia talutimme kohti tallia ja kun portilla olimme niin selvisi että kengitys meni huomiselle. Jätimme Mandin laitumelle ja perässä seurannut Lore pääsi sitten mukaamme. Sai alkupalaa kun söi pihalta muutaman ompun jotka olivat tippuneet puusta. Siitä sitten talliin ja varusteet ylle ja eiku kentälle. Se oli verrattain hyvässä kunnossa. Siinä vähän pähkäiltiin että iso määrä puomeja ja tolppia on kentän kuivimmalla paikalla. Niinpä hetken, lyhyen hetken mietittyä kannoimme romppeet kentän reunalle jotta saa ratsastettua tehokkaammin kuivimmilla kentän alueilla. Ja hyvin Lore taas kerran liikkuikin, alku jäykkyydestä päästyään. Reilun puolisen tuntia varsin tehokasta ratsastusta.

Sitten sisälle syömään päivän ruoka-annos; kauraa ja progressia. Siinä sitten poika soittaa että tulkaa ihmeessä pelastamaan hänet kun ei ole rahaa, bensa oli moposta loppunut ja kalliomontulla oli. Onneksi siinä on se ouluntullin huoltsikka vieressä niin sanoimme että menehän sinne niin tullaan kun tallilta päästään lähtemään. Siinä sitten kun Lore sai syötyä niin sitten ulos ja laitumelle vähän vastahakoisesti sisältä lähtikin. Mutta kun tammat näki niin hörinät alkoi niinkuin yleensä aina ennenkin. Siinä muutama kuva piti kuitenkin vielä ottaa vaikka kiire olikin poikaa pelastamaan.

Mandi Loren tultua

Tästä tämä alkaa!!

On tullut jonkun aikaa mietittyä jos sitä pistäisi Blogin elikoista.


Tarkoituksena on kirjoittaa polleista ja etenkin tammuskasta Mandista (Kandava) joka on kantavana orista Arhippos 10.8.2011 ultrauksessa oli 30vrk täynnä ja alkiokin näytti niin kuin se kuuluukin näyttää. Mandista on muuttunut todella paljon tiinehtymisen johdosta ja on saanut ruunamme Lore (Floris M) ihan sekaisin että Lore huutaa laitumella Mandin perään tai Lore on vissiin muutenkin hieman sekaisin joidenkin mielestä=) Hevosemme asustaa 8 hevosen tallissa Kempeleessä Jaskantallilla. Lore ollaan hankittu 2008 Anni Aittalta ja se oli meille tullessamme ihan pelkkä estehevonen. Nyt Loresta on hyvää vauhtia tulossa sitten koulupolle. Lorea on koulupuolelle ensin valmentanut Taru Hanski joka saikin Lorea aimo harppauksen kouluosaamisessa eteenpäin, käyden mm Arto-Pekka Heinon valmennuksessa. Tarun sitten muutettua pois paikkakunnalta on Loren valmentamisesta Satu Ylitalo ottanut ison roolin. Tietenkin itse pyritään viemään Lorea eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Jopa piaffia Lore otti ensiaskeleet, tosin takapää ei ollut oikein vielä mukana. Mutta jostainhan se pitää lähteä. Lorella käy pari kertaa viikossa maastoilemassa ja myös kentällä Pyykön Kirsi. Jos Lorella sattuu silloin olemaan valmennusta tai jotain niin silloin Kirsi käy tammalla liikkeellä. Mandi meille on tullut keväällä 2011. Vaihdoimme sen kuumaan Sheila II poniin Saara Tuorilaiselta. Mandilla on Saara kisannut enimmäkseen kenttäkisoja mutta myös esteitä ja vähän kouluakin on väännetty. Sen kyllä huomaa Mandilla olevasta virtaikkuudesta. Mandi kun tuli meille niin ei sitten millään meinannut pysyä laitumella. Hyppi aitojen yli ja tuli tallin pihalle syömään ja antamaan tallin isäntäväelle ihmetyksen aihetta. Korotimme aitoja sitten sen verran että ei enää tullut hyppäämällä eikä muutenkaan yli. Korkeimmat aidat kun oli lähes puolitoistametrisiä mistä oli yli tullut. Kaikkien mielenrauhan kannalta oli hyvä asia että Mandi sitten äkkiä kuitenkin pääsi laumaan jäseneksi ja tilanne rauhoittui. Ylitalon Satu myös ratsuttaa/valmentaa myös Mandia. Mandi kun tuli meille niin meillä oli heti ajatuksena että Mandilla tehdään varsa. Heti kesäkuun alussa menimme siis Vimparin Oriasemalle ja toisella siemennyskerralla Mandi tuli kantavaksi. Päätimme että yritämme niin kauan että se onnistuu, onneksi jo toisella kerralla kuitenkin tärppäsi. Kallista lystiähän se orinsiemenien lähettäminen on kun ori Arhippos oli Korholan tilalta vähän Joensuun eteläpuolelta. Nyt sitten jännätään miten varsan kanssa käy.

Mandi & Prillan

2 kantavaa :)

Lorelle heinä maistuu