Arkiviikko tuli ja meni, nyt ollaan kaukana hevosista, napapiirillä. Kirsihän se viikonlopun Lorella ratsastaa, saadaan itse olla hyvin ja levollisin mielin kaukana korvessa. Mandi saa viikonlopun levätä. Mandilla oli tänään taas kerran rankka kengitystuokio. Etukenkä oli irronnut, se meni takaisin kyllä ilman ongelmia. Mutta sitten ne takakenkien ongelmat... Mandi rauhoitettiin yhdentoista aikaan, puolessa tunnissa on yleensä alkanut olemaan jo siinä kunnossa että ei ole isohkoa päätään jaksanut kannatella... Nyt meni puoli tuntia, ei mitään vaikutusta. Meni tunti niin tuli Jari ja laittoi ensin sen etukengän paikalleen. Mandi oli niin tiitteränä kokoajan että Jarin kanssa pähkäilimme että jätetäänkö takaset kokonaan kengittämättä. Mutta Jari ei antanut periksi ja halusi yrittää. Hyvinhän se meni helpomman takajalan osalta. Sai vuoltua ja kopautettua vanhan kengän takaisin, ei ongelmaa. Mutta sitten se hankalampi jalka, voi jestas. Eihän siitä tullut taas kerran yhtään mitään kun Mandiin ei rauhoitus vaikuttanut ollenkaan. Kun yritti nostaa hankalampaa taka jalkaa niin nosti kokoajan väärää jalkaa. Muutaman kerran sai nostettua kyllä oikean jalan mutta jonkin aikaa sitä Jari yritti pitää ja myötäillä Mandin heilumisia mutta taas kops ja lattialle. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi että kolme kertaa kun jalka kävi ylhäällä ja joka kerta tuli rajulla vauhdilla alas niin Jarin kanssa tuumailtiin että nyt saa kyllä riittää. Onneksi Mandilla kasvaa kaviot hitaasti, siinä mielessä ei ole ongelmaa. Ja kun huonomman taka jalan kenkä on vielä hyvin kiinni niin annoimme jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Silloin se kyllä onnistuu kun Jari aikoi hakea itse sellaiset rohdot Henkalta että kun piikillä lihakseen tuikkaa niin kyllä Mandi rauhoittuu. Eihän se tulevia ratsastuspäiviä hidasta vaikka onkin yhden jalan kengityksestä kulunut jo kohta 10 viikkoa. Sitä kun ei oikeastaan huomaa, edes kengittäjä.
Lorella oli tänään Ylitalon Sadun ratsastuspäivä. Eilen vaikutti tilanne kentän osalta loistavalta mutta yöllä oli taivas vettä sen verran tiputellut että kenttä oli paikoitellen liukkaan oloinen, mutta ei kuitenkaan sitten loppujen lopuksi paljon menoa haitannut. Lore on hirmuisen herkkä suustaan, ohjastuntumalla on hankala Sadullakin ratsastaa. Kolmipalat ovat suussa olleet viimeiset kuukaudet, mutta tuntuu että ne eivät ole tarpeeksi pehmeät. Tehtiin nyt mökkireissulla, yllätysyllätys mutka Haaparannan Hööksille. Sieltä mukaan tarttui Hackamoret, jospa niillä voidaan Loren herkkäsuisuus (onko toi oikea sana) saada paremmin menemään ilman että tykkää huonoa. Kun kolmipaloilla on monesti tilanne ollut se että kun ajattelee että ottaa vähän tuntumaa niin Lore sen jo aavistaa ja nostaa pään pilviin ja hidastaa menoa. Mutta oppia ikä kaikki. Onneksi molemmat pollet ovat kuitenkin suht nuoria, Mandi 10v ja Lore 9v niin aikaa molemmilla on uusia metkuja oppia.
Satu Ylitalo & Floris M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti