tiistai 30. elokuuta 2011

Jäykkää menoa

Elokuu alkaa olemaan loppupuolellaan. Jaskan tallin kentällä se tarkoittaa sitä että välillä on märkää ja välillä ei. Tänään oli suht hyvä käydä kun muutamaa märkää aluetta kierteli. Siinä ajatuksena kävikin että taidetaan ottaa huomenna lapio mukaan ja kaivamme pienen ojan jotta saa veden pois junaradan puoleiselta reunalta. Sen sitte huomenna näkee että jaksaako sitä lapioon oikeasti jopa tarttua. Ajatuksena hyvä, meidän mielestä. Ei vaan tullut tallilla puhuttua omistajille kun ei tänään nähty, toivottavasti ei ojan kaivajat saa tallilta potkua persuuksille jos ja kun jossain vaiheessa kaivellaan...
Ylitalon Satu tänään ratsasti molemmat pollemme. Ensin Loren, jonka kanssa menikin varsin hyvin. Oli paljon parempi ja yhteistyöhaluisempi kuin viimeksi. Siinä porukalla pähkäiltiin että mistä sellainen Loren mielen ailahtelu johtuu ja tulimme yksissä tuumin siihen johtopäätökseen että Loressa asuu pieni tamma. Mandi sitten haettiin kävelemään vielä kun Satu Lorella ratsasti. Mandia kun pitää kokemuksemme mukaan muutamia kymmeniä minuutteja kävelyttää jotta se vähän notkistuisi ennen varsinaista työskentelyä. Tänään sitten tuntui ensi alkuun siltä kun Satu sitten Mandin selkään meni että tänään menee kauan Mandin jäykän takapään notkistamiseen. Siinä ehdittiin Lore viedä sisälle syömään ja takaisin kentälle tultua ei Mandi ollut takapäästä juuri rautakankea notkeampi. Satu siihen totesikin että ei meinaa kopukka takapäästä notkistua. Mutta siinäkun pompottavaa ravin tapaista jonkin aikaa jaksoi taistella niin alkoihan sitä notkeuttakin alkaa tulemaan. Loppujen lopuksi oli sitten Mandillakin ihan hyvä ratsastuksen lopetus. Hyvät laukkapätkätkin sai suoritettua ja ravikin meni parempaan suuntaan huomattavasti. Käynti on Mandille ehdottomasti huonoin liike. Satu kertoi että hänellä oli ollut hoitopolle joskus juniorina, sitä oli saanut Kuivasjärven suunnalla kolmisen tuntia kävelyttää jotta paikat notkistuisi. Samaa sitä voisi kokeilla Mandillekin, huumorin kukka on paras kukka. Eipä siinä sitten muutakuin Mandikin syömään. Mandi kun oli laitumelle viety niin meiltä tuli kysymään joku meille outo että onko tuo Seppo? Seppo (Zento Dk) on entinen pollemme, jonka annoimme viime talvena eteenpäin kun alkoi olla jalkavikoja eikä ollut meillä enää aikaa Sepolle tarpeeksi. Me mietimme silloin että jos emme löydä Sepolle hyvää eläkekotia niin Seppo oltais lähtetty hevosten taivaaseen, vihreämmille laitumille. Mutta hyvä että Seppo uuden kodin löysi. Tämä tälle päivää tai eipä vielä sittenkään löysin Mandista videon youtubesta. No niin nyt lopetan ja odotellaan että sataako vai paistaako...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti