Kandava ei ole enään kantava=(

Ei ole tullut taas aikoihin mitään kirjoitettua. Kaikki kun on ollut hyvin ja normaalisti. Mitä nyt Mandilla on ollut tässä reilu viikko sitten polven kanssa pientä vaivaa. Se on ollut turvoksissa ja kuumottanut ja käytimme klinikalla, diagnoosina oli sisäpolven nivelsiteiden venähdys. Viikko pelkkää käyntiä ja kuuteen viikkoon ei saa hypätä. Noin se Henkka klinikalla kertoi. Samalla tehtiin Mandille varsan ultraus, kaikki oli kunnossa.... mutta...
Eilen sunnuntaina kun menimme tallille ja laitumelta hakemaan Mandia niin hännän alla oli yllätys! Jotain outoa roikkui kohdusta. Siinä hätä heti suuri, tallille heti ja etsimään päivystävän eläinlääkärin numeroa joka löytyi sitten Leenalta Prinssin hoitajalta. Niinpä se saatiin ja soitettua, tunnin päästä soitosta lupasi tulla. Siinä sitä sitten odoteltiin ja Jaskan sekä Ainon kanssa juteltiin että mikä se voisi olla. Jälkeisiä epäiltiin itse niiden olevan, ja luulimme että pikkupikku varsa on pullahtanut jonnekin päin laidunta. Mutta pimeä oli jo tullut niin eihän siinä voinut lähteä laitumelta mitään etsimään. Ja muutenkin sieltä on toivotonta löytää kun alue on niin suuri ettei edes päitsiä tai kenkiä meinaa löytyä jos tippuu. Lääkäri Hannu Kirstinä soitti kun lähti edellisestä paikasta ajamaan ja kysyi ajo-ohjeita. Oli vähän epäileväinen että tarviikohan sinne edes lääkärin tulla. Onneksi sitten kuitenkin tuli. Kun lääkäri katsoi Mandin takapuoleen niin ensin arvioi että jälkeisethän ne on. Soitteli konsultaatio apua kun ei oikein ollut uskallusta tehdä päätöstä että mitä tekee kun ei ollut kokemusta vastaavasta. Sitten antoi oksitosiini ruiskeen kun konsultaatiossa sai ohjeen kokemusta omanneelta lääkäriltä. Sen piikin jälkeen piti Mandia kävelyttää parisenkymmentä minuuttia pihalla kahdeksikkoa. Siinä toivossa että jälkeiset irtoaisi. Niitä kun ei saa vetää pois, puolta kiloa suuremmalla voimalla. Eihän siinä kävellytyksessä mitään irronnut, lääkäri kun sanoi että se voi tipahtaa helpostikin pois. Kävelytyksen jälkeen Mandi tuotiin sisälle ja katsottiin että onko jälkeinen mitenkään muuttunut. Pidemmälle se ei ollut venynyt kuitenkaan. Lääkäri sitten alkoi varovasti vetämään jälkeisestä, ensin tuntui että siitä ei ole apua. Mutta sitten se irtosi ja paljastui että sikiöpussihan se oli ja sisällä oli pienen pieni varsa. Se ei ollut edes kämmenen kokoinen möykky mikä sieltä tuli. Lääkäri avasi pussin ja katsoi että pikkuinen oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Sikiöpussin harmaasta väristä päätteli että lähes mätänemistilassa pikkupikkuvarsa oli. Kun varsa siinä käytävällä oli niin sitä tietenkin tarkastelimme. Pitkäkaulainen kaveri jolla oli ihan selvästi jo kaviotkin havaittavissa. Tuntui hirmuisen pahalta nähdä kuollut pikkuisemme. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, onneksi keskenmeno tapahtui nyt eikä sitten esimerkiksi kuollutta varsaa ensi kesänä synnyttänyt. Se olisi varmaan ollut paljon kovempi paikka meillekin. Pahalta tämä tuntuu nytkin. Mandi sai piikillä kipulääkettä ja antibiootteja. Seuraavan 5 päivää annamme vielä antibiootteja ruoan joukossa. Kuumetta pitää seurata aamua iltaa ja jos kuume nousee niin oltava heti yhteyksissä eläinlääkäriin, jotta ei tulisi mitään pahempaa. Kohtu huuhtelua ei tarvinnut tehdä, mutta jos kuumetta tulee niin huuhteluahan Mandin kohtu sitten tarvitsee ja lisää lääkettäkin. Mandi on ollut äkäisempi, ja ei normaalin oloinen nyt muutaman päivän ajan. On selvästi huomannut että se on ollut kipeä, mutta on luultu että se johtuu polvesta. Selvisi nyt sitten syy siihen että se johtuikin sisällä olleesta kuolleesta varsasta. Käytävällä ei ole Mandi ikinä nostellut jalkoja ja nyt eilen nähtiin sekin ihme että Mandi joka jalkaa heilutteli. Oli kuitenkin ihmisille ystävällinen niinku aina, vaikka lääkärin käsi oli syvällä sisällä niin Mandi ei siihen reagoinut mitenkään. Lääkäri kuitenkin varalta tahtoi suojaksi heinäpäälin omien jalkojen ja Mandin jalkojen väliin ettei tarvitsisi mahdollisen potkun jälkeen itse lääkäriin lähteä.
Se oli nyt siinä, tämän vuoden varsaprojekti. Rahaa paloi tällä kerralla tyhjään. Mutta siihen hevoshommissa pitää olla aina varautunut että rahaa menee. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla onnella. Kiitos Jaskalle, Hilkalle ja Ainolle että olitte paikalla lähes kokoajan.

Syksyinen kuva tallilta