Tänään oli tarkoitus, kun kenttäkin oli ok kunnossa sateiden jäljiltä käydä ratsastamassa niin Lorella kuin Mandillakin. Ajatus oli hyvä kun ilmakin oli aamusumuisuuden jälkeen kirkastunut ja lähes hellekeliä oli tiedossa. Oltiin jopa limpparipullo ekaa kertaa koko kesänä varattu mukaan. Me iloisin mielin tallustelimme kuten lähes aina; toiseen päähän peltoa. 10 metriä ennen Mandia sitten päivän loistokkuus loppui vaikka aurinko paistoi yhä kirkkaammin. Mandin etukenkä kera pohjallisenhan se siinä polun varrella möllötti. Siinä heti suut oli kääntyneenä toisinpäin. Samassa puhelin käteen ja soittamaan kengittäjälle, ja eihän sekään ehtinyt tulemaan kuin huomenna kun oli poijan jääkiekkoharjoitukset päivän kengitysten jälkeen eikä aikaa kuin vasta huomenna puolen päivän jälkeen. Tai eihän se ole vasta, pianhan se on muttaku olis niin haluttanut Mandillakin tänään ratsastaa. Niin, Mandilla on todella ohuet kavionpohjat ja pohjat ovat vielä todella herkät. Ei pysty toistaiseksi ratsastamaan eikä liikuttamaan millään tavalla jos ei etujaloissa ole pohjallisilla varustettuja kenkiä. Näin meidän hyvä kengittäjä Jari kertoi. Kertoi edellisellä kerralla kivan tarinan että oli lähes teuraaksi jo jotain melko arvokastakin pollea joku ollut viemässä kun ei mikään auta, klinikalla oli kulkenut useita kertoja ja jalat vaan pysyivät kipeinä. Oli polle ontunut ja mitään ei löytynyt. Kun Jari kuuli sen kun oli kengityspuuhissa niin oli katsonut että pohjalliset kun laittaa niin ontuminen loppuu. Oli Jarin mielestä ollut vaan herkät kavion pohjat. Ja siihen oli sen pollen ontuminen loppunut. Sama tuntuu olevan meidän Mandilla.
No, me siinä kaiken varalta Mandia talutimme kohti tallia ja kun portilla olimme niin selvisi että kengitys meni huomiselle. Jätimme Mandin laitumelle ja perässä seurannut Lore pääsi sitten mukaamme. Sai alkupalaa kun söi pihalta muutaman ompun jotka olivat tippuneet puusta. Siitä sitten talliin ja varusteet ylle ja eiku kentälle. Se oli verrattain hyvässä kunnossa. Siinä vähän pähkäiltiin että iso määrä puomeja ja tolppia on kentän kuivimmalla paikalla. Niinpä hetken, lyhyen hetken mietittyä kannoimme romppeet kentän reunalle jotta saa ratsastettua tehokkaammin kuivimmilla kentän alueilla. Ja hyvin Lore taas kerran liikkuikin, alku jäykkyydestä päästyään. Reilun puolisen tuntia varsin tehokasta ratsastusta.
Sitten sisälle syömään päivän ruoka-annos; kauraa ja progressia. Siinä sitten poika soittaa että tulkaa ihmeessä pelastamaan hänet kun ei ole rahaa, bensa oli moposta loppunut ja kalliomontulla oli. Onneksi siinä on se ouluntullin huoltsikka vieressä niin sanoimme että menehän sinne niin tullaan kun tallilta päästään lähtemään. Siinä sitten kun Lore sai syötyä niin sitten ulos ja laitumelle vähän vastahakoisesti sisältä lähtikin. Mutta kun tammat näki niin hörinät alkoi niinkuin yleensä aina ennenkin. Siinä muutama kuva piti kuitenkin vielä ottaa vaikka kiire olikin poikaa pelastamaan.
Mandi Loren tultua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti