Toissa päivänä tuli Mandilla mentyä tunnilla Ylitalon Sadun valvovan silmän alla. Mandilla kun on jäykkyyttä ja vähän virtaakin niin on ollut tapana ensin liinassa vähän juoksuttaa ennen kuin selkään menee, niin tälläkin kertaa. Sitten Satu meni selkään ja teki alku ratsastuksen. Minä sitten menin lopuksi. Mandi oli kaiken tämän jälkeen sitten melkoisen hikinen, takajalkojen väli jopa vaahdossa :)
Tumpelointia
Ei niin tumpelointia
Kävimme tänään tallilla kahteen kertaan. Aamulla oli tarkoitus käydä Mandilla ratsastamassa mutta katsoimme parhaaksi Mandin haettua että nyt soitetaan kengittäjä Jarille ja annetaan Mandille vapaa päivä. Mandin vasemman takajalan kenkä helisi siihen malliin että irti kohta lähtee. Se on se Mandin vaikein jalka vielä. Sitä ei ole kengitetty yhteentoista viikkoon niin ihmekös se on että alkaa jo kenkä näyttää irtoamisen merkkejä. Jari se sitten huomenna tulee kengittämään, ensin sanoi että tulee ensi viikolla mutta kun sanoimme että se on se vaikein jalka ja kenkä lähes irti niin Jari järjesti menonsa niin että tulee kiitettävän nopsaan. Hyvä Jari, hänelle pisteet. Huomenna saa Lore sitten uuden kengityksen, samalla purukalusto saa raspauksen kun Jarilla on siihen ammattitaito ja välineet. Molemmat pollet ovat huomenna sitten vähän pää sekaisin kun saavat rauhoituksen. Mandin takajalkaa kun ei mitenkään voi kengittää ilman rauhoitusta, toivottavasti tehoaa paremmin kuin viimeksi kun silloin ei rauhoituspasta tehonnut. Lore saa rauhoituksen kun raspataan. Olisihan sitä tänään voinut Lorella kentällä käydä pyörähtämässä mutta vähän siinä sitten iski laiskuus... Eiku mietimme siinä että Lorella on ollut rankka viikko ja vielä Ylitalon Satu tulee huomen aamulla ennen kengitystä ja raspausta Lorea liikuttamaan.
Sitten se toinen tallilla käynti. Meillä oli koiramme Hulda (Jack Russelin terrieri) mukana, josta kovasti haluaisimme sellaisen koiran mitä pitää tallilla mukana irtikin. Mutta Hulda on vielä pentu, oikea ADHD tapaus. Menimme Huldan kanssa laitumelle pollejamme moikkaamaan. Paljon oli tyttöjä menossa edellä hakemaan muita laitumella olevia hevosia ja ponia. Niinpä me vähäksi aikaa pysähdyimme portille katsomaan mitä laitumella tapahtuu. Hulda siinä samalla tapansa mukaan fleksissä ollessaan singahteli joka paikkaan. Mutta rauhoittu Hulda hetkeksi kun maassa olevan sähkölangan päälle meni. Voi sitä ulinaa ja uikutusta. Mutta siitä sitä koira oppii. Nooh, me kävimme katsomassa sitten Lorea ja Mandia Huldan kanssa. Siinä muutamat kuvat saatiin otettua. Mandi tuli vastaan ensin ja Lore vähän myöhemmin perässä. Varsinkin Lore oli pikkuisesta Huldasta oikein kiinnostunut.
Hulda haistelemassa Lorea ja Mandi Huldaa
Siinä huomattiin että Lorella oli toisen silmän vieressä verestävä hiertymä. Riimunarut oli kaukana joten pikkukoiran pikkupikkufleksi sai toimia riimunarun asemasta. Tallille menimme hiertymää puhdistamaan, mutta eihän sisälle mahtunut kun siellä 5 pollea jo oli. Mutta onhan sitä pihalla tilaa =) Siinä vaan oli se vaikeutena kun tuo Lore on niin korkea niin eihän sitä ylety kunnolla mitään tekemään. Onneksi maassa oli pari omppua niin niiden avulla saatiin hiertymä putsattua ja hoidettua. Siitä sitten takaisin laitumelle. Hulda ei ensimmäisestä sähkötällistä oppinut, meni heti portin lähelle tultuamme uudelleen sähkölankaan. Ja taas samanlainen, ehkä vähän pahempikin uikutus. Sen jälkeen Huldan ADHDmäisyys oli loppuajan tallilla ollessamme tipotiessään. Oli niin rauhallista että mietimme että kera sähköiskun meillä koira vaihtui. No, kotiin kun sitten tulimme niin huomasimme kyllä että sama Hulda se on kuin ennen noita tallin tällejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti