Jäykkää menoa

Elokuu alkaa olemaan loppupuolellaan. Jaskan tallin kentällä se tarkoittaa sitä että välillä on märkää ja välillä ei. Tänään oli suht hyvä käydä kun muutamaa märkää aluetta kierteli. Siinä ajatuksena kävikin että taidetaan ottaa huomenna lapio mukaan ja kaivamme pienen ojan jotta saa veden pois junaradan puoleiselta reunalta. Sen sitte huomenna näkee että jaksaako sitä lapioon oikeasti jopa tarttua. Ajatuksena hyvä, meidän mielestä. Ei vaan tullut tallilla puhuttua omistajille kun ei tänään nähty, toivottavasti ei ojan kaivajat saa tallilta potkua persuuksille jos ja kun jossain vaiheessa kaivellaan...
Ylitalon Satu tänään ratsasti molemmat pollemme. Ensin Loren, jonka kanssa menikin varsin hyvin. Oli paljon parempi ja yhteistyöhaluisempi kuin viimeksi. Siinä porukalla pähkäiltiin että mistä sellainen Loren mielen ailahtelu johtuu ja tulimme yksissä tuumin siihen johtopäätökseen että Loressa asuu pieni tamma. Mandi sitten haettiin kävelemään vielä kun Satu Lorella ratsasti. Mandia kun pitää kokemuksemme mukaan muutamia kymmeniä minuutteja kävelyttää jotta se vähän notkistuisi ennen varsinaista työskentelyä. Tänään sitten tuntui ensi alkuun siltä kun Satu sitten Mandin selkään meni että tänään menee kauan Mandin jäykän takapään notkistamiseen. Siinä ehdittiin Lore viedä sisälle syömään ja takaisin kentälle tultua ei Mandi ollut takapäästä juuri rautakankea notkeampi. Satu siihen totesikin että ei meinaa kopukka takapäästä notkistua. Mutta siinäkun pompottavaa ravin tapaista jonkin aikaa jaksoi taistella niin alkoihan sitä notkeuttakin alkaa tulemaan. Loppujen lopuksi oli sitten Mandillakin ihan hyvä ratsastuksen lopetus. Hyvät laukkapätkätkin sai suoritettua ja ravikin meni parempaan suuntaan huomattavasti. Käynti on Mandille ehdottomasti huonoin liike. Satu kertoi että hänellä oli ollut hoitopolle joskus juniorina, sitä oli saanut Kuivasjärven suunnalla kolmisen tuntia kävelyttää jotta paikat notkistuisi. Samaa sitä voisi kokeilla Mandillekin, huumorin kukka on paras kukka. Eipä siinä sitten muutakuin Mandikin syömään. Mandi kun oli laitumelle viety niin meiltä tuli kysymään joku meille outo että onko tuo Seppo? Seppo (Zento Dk) on entinen pollemme, jonka annoimme viime talvena eteenpäin kun alkoi olla jalkavikoja eikä ollut meillä enää aikaa Sepolle tarpeeksi. Me mietimme silloin että jos emme löydä Sepolle hyvää eläkekotia niin Seppo oltais lähtetty hevosten taivaaseen, vihreämmille laitumille. Mutta hyvä että Seppo uuden kodin löysi. Tämä tälle päivää tai eipä vielä sittenkään löysin Mandista videon youtubesta. No niin nyt lopetan ja odotellaan että sataako vai paistaako...

Se on perjantai

Arkiviikko tuli ja meni, nyt ollaan kaukana hevosista, napapiirillä. Kirsihän se viikonlopun Lorella ratsastaa, saadaan itse olla hyvin ja levollisin mielin kaukana korvessa. Mandi saa viikonlopun levätä. Mandilla oli tänään taas kerran rankka kengitystuokio. Etukenkä oli irronnut, se meni takaisin kyllä ilman ongelmia. Mutta sitten ne takakenkien ongelmat... Mandi rauhoitettiin yhdentoista aikaan, puolessa tunnissa on yleensä alkanut olemaan jo siinä kunnossa että ei ole isohkoa päätään jaksanut kannatella... Nyt meni puoli tuntia, ei mitään vaikutusta. Meni tunti niin tuli Jari ja laittoi ensin sen etukengän paikalleen. Mandi oli niin tiitteränä kokoajan että Jarin kanssa pähkäilimme että jätetäänkö takaset kokonaan kengittämättä. Mutta Jari ei antanut periksi ja halusi yrittää. Hyvinhän se meni helpomman takajalan osalta. Sai vuoltua ja kopautettua vanhan kengän takaisin, ei ongelmaa. Mutta sitten se hankalampi jalka, voi jestas. Eihän siitä tullut taas kerran yhtään mitään kun Mandiin ei rauhoitus vaikuttanut ollenkaan. Kun yritti nostaa hankalampaa taka jalkaa niin nosti kokoajan väärää jalkaa. Muutaman kerran sai nostettua kyllä oikean jalan mutta jonkin aikaa sitä Jari yritti pitää ja myötäillä Mandin heilumisia mutta taas kops ja lattialle. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi että kolme kertaa kun jalka kävi ylhäällä ja joka kerta tuli rajulla vauhdilla alas niin Jarin kanssa tuumailtiin että nyt saa kyllä riittää. Onneksi Mandilla kasvaa kaviot hitaasti, siinä mielessä ei ole ongelmaa. Ja kun huonomman taka jalan kenkä on vielä hyvin kiinni niin annoimme jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Silloin se kyllä onnistuu kun Jari aikoi hakea itse sellaiset rohdot Henkalta että kun piikillä lihakseen tuikkaa niin kyllä Mandi rauhoittuu. Eihän se tulevia ratsastuspäiviä hidasta vaikka onkin yhden jalan kengityksestä kulunut jo kohta 10 viikkoa. Sitä kun ei oikeastaan huomaa, edes kengittäjä.
Lorella oli tänään Ylitalon Sadun ratsastuspäivä. Eilen vaikutti tilanne kentän osalta loistavalta mutta yöllä oli taivas vettä sen verran tiputellut että kenttä oli paikoitellen liukkaan oloinen, mutta ei kuitenkaan sitten loppujen lopuksi paljon menoa haitannut. Lore on hirmuisen herkkä suustaan, ohjastuntumalla on hankala Sadullakin ratsastaa. Kolmipalat ovat suussa olleet viimeiset kuukaudet, mutta tuntuu että ne eivät ole tarpeeksi pehmeät. Tehtiin nyt mökkireissulla, yllätysyllätys mutka Haaparannan Hööksille. Sieltä mukaan tarttui Hackamoret, jospa niillä voidaan Loren herkkäsuisuus (onko toi oikea sana) saada paremmin menemään ilman että tykkää huonoa. Kun kolmipaloilla on monesti tilanne ollut se että kun ajattelee että ottaa vähän tuntumaa niin Lore sen jo aavistaa ja nostaa pään pilviin ja hidastaa menoa. Mutta oppia ikä kaikki. Onneksi molemmat pollet ovat kuitenkin suht nuoria, Mandi 10v ja Lore 9v niin aikaa molemmilla on uusia metkuja oppia.

Satu Ylitalo & Floris M

Mandin kenkä

Tänään oli tarkoitus, kun kenttäkin oli ok kunnossa sateiden jäljiltä käydä ratsastamassa niin Lorella kuin Mandillakin. Ajatus oli hyvä kun ilmakin oli aamusumuisuuden jälkeen kirkastunut ja lähes hellekeliä oli tiedossa. Oltiin jopa limpparipullo ekaa kertaa koko kesänä varattu mukaan. Me iloisin mielin tallustelimme kuten lähes aina; toiseen päähän peltoa. 10 metriä ennen Mandia sitten päivän loistokkuus loppui vaikka aurinko paistoi yhä kirkkaammin. Mandin etukenkä kera pohjallisenhan se siinä polun varrella möllötti. Siinä heti suut oli kääntyneenä toisinpäin. Samassa puhelin käteen ja soittamaan kengittäjälle, ja eihän sekään ehtinyt tulemaan kuin huomenna kun oli poijan jääkiekkoharjoitukset päivän kengitysten jälkeen eikä aikaa kuin vasta huomenna puolen päivän jälkeen. Tai eihän se ole vasta, pianhan se on muttaku olis niin haluttanut Mandillakin tänään ratsastaa. Niin, Mandilla on todella ohuet kavionpohjat ja pohjat ovat vielä todella herkät. Ei pysty toistaiseksi ratsastamaan eikä liikuttamaan millään tavalla jos ei etujaloissa ole pohjallisilla varustettuja kenkiä. Näin meidän hyvä kengittäjä Jari kertoi. Kertoi edellisellä kerralla kivan tarinan että oli lähes teuraaksi jo jotain melko arvokastakin pollea joku ollut viemässä kun ei mikään auta, klinikalla oli kulkenut useita kertoja ja jalat vaan pysyivät kipeinä. Oli polle ontunut ja mitään ei löytynyt. Kun Jari kuuli sen kun oli kengityspuuhissa niin oli katsonut että pohjalliset kun laittaa niin ontuminen loppuu. Oli Jarin mielestä ollut vaan herkät kavion pohjat. Ja siihen oli sen pollen ontuminen loppunut. Sama tuntuu olevan meidän Mandilla.

 No, me siinä kaiken varalta Mandia talutimme kohti tallia ja kun portilla olimme niin selvisi että kengitys meni huomiselle. Jätimme Mandin laitumelle ja perässä seurannut Lore pääsi sitten mukaamme. Sai alkupalaa kun söi pihalta muutaman ompun jotka olivat tippuneet puusta. Siitä sitten talliin ja varusteet ylle ja eiku kentälle. Se oli verrattain hyvässä kunnossa. Siinä vähän pähkäiltiin että iso määrä puomeja ja tolppia on kentän kuivimmalla paikalla. Niinpä hetken, lyhyen hetken mietittyä kannoimme romppeet kentän reunalle jotta saa ratsastettua tehokkaammin kuivimmilla kentän alueilla. Ja hyvin Lore taas kerran liikkuikin, alku jäykkyydestä päästyään. Reilun puolisen tuntia varsin tehokasta ratsastusta.

Sitten sisälle syömään päivän ruoka-annos; kauraa ja progressia. Siinä sitten poika soittaa että tulkaa ihmeessä pelastamaan hänet kun ei ole rahaa, bensa oli moposta loppunut ja kalliomontulla oli. Onneksi siinä on se ouluntullin huoltsikka vieressä niin sanoimme että menehän sinne niin tullaan kun tallilta päästään lähtemään. Siinä sitten kun Lore sai syötyä niin sitten ulos ja laitumelle vähän vastahakoisesti sisältä lähtikin. Mutta kun tammat näki niin hörinät alkoi niinkuin yleensä aina ennenkin. Siinä muutama kuva piti kuitenkin vielä ottaa vaikka kiire olikin poikaa pelastamaan.

Mandi Loren tultua

Tästä tämä alkaa!!

On tullut jonkun aikaa mietittyä jos sitä pistäisi Blogin elikoista.


Tarkoituksena on kirjoittaa polleista ja etenkin tammuskasta Mandista (Kandava) joka on kantavana orista Arhippos 10.8.2011 ultrauksessa oli 30vrk täynnä ja alkiokin näytti niin kuin se kuuluukin näyttää. Mandista on muuttunut todella paljon tiinehtymisen johdosta ja on saanut ruunamme Lore (Floris M) ihan sekaisin että Lore huutaa laitumella Mandin perään tai Lore on vissiin muutenkin hieman sekaisin joidenkin mielestä=) Hevosemme asustaa 8 hevosen tallissa Kempeleessä Jaskantallilla. Lore ollaan hankittu 2008 Anni Aittalta ja se oli meille tullessamme ihan pelkkä estehevonen. Nyt Loresta on hyvää vauhtia tulossa sitten koulupolle. Lorea on koulupuolelle ensin valmentanut Taru Hanski joka saikin Lorea aimo harppauksen kouluosaamisessa eteenpäin, käyden mm Arto-Pekka Heinon valmennuksessa. Tarun sitten muutettua pois paikkakunnalta on Loren valmentamisesta Satu Ylitalo ottanut ison roolin. Tietenkin itse pyritään viemään Lorea eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Jopa piaffia Lore otti ensiaskeleet, tosin takapää ei ollut oikein vielä mukana. Mutta jostainhan se pitää lähteä. Lorella käy pari kertaa viikossa maastoilemassa ja myös kentällä Pyykön Kirsi. Jos Lorella sattuu silloin olemaan valmennusta tai jotain niin silloin Kirsi käy tammalla liikkeellä. Mandi meille on tullut keväällä 2011. Vaihdoimme sen kuumaan Sheila II poniin Saara Tuorilaiselta. Mandilla on Saara kisannut enimmäkseen kenttäkisoja mutta myös esteitä ja vähän kouluakin on väännetty. Sen kyllä huomaa Mandilla olevasta virtaikkuudesta. Mandi kun tuli meille niin ei sitten millään meinannut pysyä laitumella. Hyppi aitojen yli ja tuli tallin pihalle syömään ja antamaan tallin isäntäväelle ihmetyksen aihetta. Korotimme aitoja sitten sen verran että ei enää tullut hyppäämällä eikä muutenkaan yli. Korkeimmat aidat kun oli lähes puolitoistametrisiä mistä oli yli tullut. Kaikkien mielenrauhan kannalta oli hyvä asia että Mandi sitten äkkiä kuitenkin pääsi laumaan jäseneksi ja tilanne rauhoittui. Ylitalon Satu myös ratsuttaa/valmentaa myös Mandia. Mandi kun tuli meille niin meillä oli heti ajatuksena että Mandilla tehdään varsa. Heti kesäkuun alussa menimme siis Vimparin Oriasemalle ja toisella siemennyskerralla Mandi tuli kantavaksi. Päätimme että yritämme niin kauan että se onnistuu, onneksi jo toisella kerralla kuitenkin tärppäsi. Kallista lystiähän se orinsiemenien lähettäminen on kun ori Arhippos oli Korholan tilalta vähän Joensuun eteläpuolelta. Nyt sitten jännätään miten varsan kanssa käy.

Mandi & Prillan

2 kantavaa :)

Lorelle heinä maistuu