Luminen tammikuu 2012..

Se on sitten tullut ihan oikea talvi. Oli kiva käydä tekemässä aamutallivuoro viikonloppuna kun oli sentään pakkaskeli. Ei vielä mikään hurja pakkanen mutta -10 kuitenkin.
Mandilla tässä on ollut enemmän tai vähemmän jalkavaivaa koko talven ajan. Tosin viimeisen viikon aikana, tai ehkä jo kahdenkin aikana ei ole ollut ontumista kuin yhtenä päivänä. Silloinkin se taisi olla vaan tilsoista johtuvaa kun ei koko aikaa silloinkaan ontunut. Toivottavasti jalkavaivat on taakse jäänyttä elämää. Mandilla on klinikalle aika 23.1 ja sinne mennään jos ontuminen palaa. Eihän sitä ontumatonta hevosta sinne nyt turhaan viedä. Ja ei tuo nyt niin pahalta siinä mielessä vaikuta kun yks päivä kun olimme käymässä illalla tallilla kun Kirsi lupasi Mandinkin sisälle ottaa niin jalkavaivainen Mandimme otti ja pomppasi yli portin ihmettelemään että eikö tässä sisälle pääse ollenkaan. Muut pollet kun olivat jo sisällä. Niinpä me siitä Mandi ja Lorekin sisälle silloin taluteltiin.
Luntakin on tullut ihan sopivastikin jotta voi polleja jo vähän kahluuttaakkin lumessa. Mandi varsinkin on aivan täpinöissään ja todella innoissaan kun saa lumessa mennä. On menohaluja välillä vähän liiankin kanssa. Lore taas on vähän päinvastainen tapaus. Kyllä se ihan mielellään menee lumessa mutta alkaa kyllä jarruja lyömään päälle hyvin helposti että ei enää, en jaksa enää. Mokoma laiskiainen...

Kävihän se tuossa hierojakin, mutta silloin oli mahdollista hierottaa vain Mandia. Lore kun edellisellä kerralla oli vielä kaikin puolin hyvässä kunnossa niin ei Loren hieronnatta jääminen harmittanut. Mandi oli niinku ennenkin, yhtä jäykkä kuin ennenkin. Oli kuitenkin jotain kehitystä tapahtunut, pientä mutta kuitenkin. Mandiahan on diagnosoitu että sillä on polvessa ongelmia. Hieroja oli kyllä sitä mieltä että ongelma voi olla jossain ihan muualla, kuten selässä tai lonkassa. Molemmat alueet kun oli kivuliaita hieronnan aikanakin. Siinä sitä pähkäiltiin että mitäköhän ne siellä klinikallakaan tietää...

Niin, sitten meillä kotona kävi eläinsuojelutarkastaja! Olimme aivan ihmeissään kun sellainen tänne tuli. Joku naapuri kai oli tehnyt ilmoituksen koska meillä on haukkuva koira...Hei koirat haukkuu ja etenkin terrierit... Tarkastaja kävi ja piti kotiamme ja pihapiiriämme aidattuine takapihoineen loistavalta meidän eläimille. Kaikki oli niin hyvin kuin kaikki voi olla. Ihmetteli että mistähän tällainen ilmoitus oli tullut että täällä koira ei voi hyvin. Tarkastaja katsoi kaikki eläimemme ja kaikki elävät ja voivat hyvin; fretit, kilppari, käärme, kani ja koirakin. Eli tällaista tällä kertaa. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan...TERVEISET NAAPUREILLE!!

Mantsyn kans kahlaamassa.

Korholan tila

Käytiin ajelemassa sitten Hammaslahdessa, eli Joensuun lähistöllä olevassa kylässä. Meidän kotipihalta oli matkaa kohteemme pihaan 430 kilometriä. Eli ihan kohtuullinen ajomatka. Lähdimme päivänvalon aikana ajamaan perjantaina kohti Hammaslahtea ja Korholan tilaa. Olimme Joensuussa hotellissa yötä, olimme sopineet menon Korholan tilalle lauantaiksi klo 11.30. Ja sinne sitten hotellissa vietetyn yön jälkeen menimmekin, hiukan etuajassa mutta ei paljon. Olimme sopineet että Korholan tilalla laittavat ruoan, myös meitä varten. Mutta tietäähän sen että kun hotellissa on niin siellä tulee aamupalalla syötyä varsin reippaasti. Mutta todella hyvää liharuokaa oli tarjolla Korholan tilalla niin johan sitä reilun aamupalan jälkeenkin innolla söi. Ensin kun tulimme Korholan tilan pihaan niin katsoimme että ompa iso talo missä asuvat. Ulkopuolelta katsottuna todella upea vanha rakennus. Talli oli siinä ihan vieressä, sinnehän me ensin menimme katsomaan mitä sieltä löytyy. Kiva tilava uusi tallihan se siinä oli. Jos vaan lähempänä kotiamme olisi niin voisi ajatella että sinne hevosemme voisi vaikka muuttaa. Mutta eihän me Jaskantallilta mihinkään olla lähdössä. Niin, hetken kun tallilla kiertelimme niin Korholan Simo tuli meitä ensin vastaan eli siellä oli sitten myös Simo. Hän tiesi keitä me olemme kun odottivat meitä. Kyselimme että missäs Suvi on kun hänen kanssaan olimme sopineet tapaamisesta. Hän oli sisällä ruoanlaitto puuhissa jonne me sitten menimme Simon kanssa syömään.

Syönnin jäljeen lähdimme sitten katsomaan tallia ja varsinkin hevosia. Ensin menimme tapaamaan Mandille kesällä siemeniä lähettänyttä Arhipposta. Arhippos kun ori on niin olimme ensin vähän arkoja menemään tarhaan missä hevonen oli. Mutta kera Suvin ja Simon sitten tarhaan menimme ja he vakuuttivat että Arhippos on todella rauhallinen. Ja niinhän se olikin. Olimme hyvän tovin siinä tarhassa ja otimme kuvia ihanasta orista.

Arhippos

 Meidän ruuna on huomattavasti enemmän varottava kuin Arhippos. Siitä sitten menimme katsomaan tammalaumaa. Emme muista tarkalleen oliko siinä tarhassa kuinka monta hevosta mutta enemmänku viis... Neljä tammaa oli niistä kantavana tällä hetkellä. Castella, kimo tamma oli se mikä tammatarhassa meitä eniten kiinnosti. Castellan varsa on se minkä me haluamme. Sen isä olisi Arhippos. Siinä tammalauman keskellä kun olimme niin täytyi kyllä ihmetellä kaikkien rauhallisuutta. Jopa vuoden ikäinen varsa oli todella rauhallinen niinku kaikki muutkin. Uteliaita ja ihmisen perään olevia todella kivoja tapauksia kaikki. Jos lottopotti osuisi kunnolla kohdalleen niin kaikki ne ostettaisiin ;)

Tammat kun oli katsottu niin kiersimme muitakin tallin hevosia katsomassa. Toisella puolella oli kaksivuotias orivarsa joka oli kokoajan meille syliin vain haluamassa. Rauhallinen tapaus siis sekin. Mutta kuten siellä puhetta olikin niin hevosilla pitää luonnetta olla, mutta oikeissa paikoissa. Kun esimerkiksi vie hevosta ulos ja jos tämä alkaa rynnimään niin sitä pysähdytään vaikka varttitunniksi miettimään tekosia. Osaa sitten seuraavalla kerralla tulla sievemmin kun huomaa että ei kiire ole hyväksi.

Siinä kun oli kaikki hepat sitten kierrelty niin menimme ensin talliin. Simo oli tallin noin vuosi sitten tehnyt. Tallissa on paikat 24 hevoselle, joten ei ihan pikkutallista ole kyse. Tallista menimme taukotilaan, tai kahvihuoneeseen miksi sitä nyt kutsua haluaakaan. Siellä Suvi näytti meille kalentereita jotka oli tehty torihevosista. Oli tämän vuoden kalenteri ja myös tulevan vuoden. Kuvia oli niin Suvin hevosista kuin jopa Australiassa asti olevista torihevosista. Siinä kuvia katsellessa ja muutenkin jutellessa käsityksemme torihevosista kokivat melkoisen muutoksen. Meillä kun ei aiempia kokemuksia ole muutaku yhdestä torihevosesta joka samalla tallilla meidän hevosten kanssa on ollut, se oli varmaan tonnin painoinen "keiju". Meille selvisi että torihevosia on sitä jykevämpää mallia ja sitten urheiluhevos mallia, noin karkeasti jaoteltuna. Torihevonen alkoi siis kiinnostamaan entistä enemmän. Castella ei puhdas torihevonen ole, mutta Arhippos on. Eli syntyvästä varsastakaan ei ihan puhdas torihevonen tule mutta sovimme siinä varsan hankinnasta. Suvi aikoi tehdä paperit kuntoon ja lähettää meille sopimuksen kun saa sen tehtyä. Tuleva varsa saa kyllä Korholan tilalla meidän puolesta olla ensimmäisen talven, aina siihen saakka kun seuraavana kesänä me voimme varsan Jaskantallin laitumelle viedä. Suunnittelimme vielä että ensi kesänä kun haluamme kokeilla Mandin astutusta niin haluamme saada Arhippokselta siemenet. Suville sopi että voimme Mandimme tuoda kesällä astutusreissulle tilalle. Homma toimii sitten luonnollisella tavalla. Korholan tilalla on nettikauppa missä myyvät hevostavaraa. Me ostimme Suvin todella paljon kehumaa kivennäistä, Blockemel nimistä. Kysyin että saako sitä muualta niin ei kuulemma saa. Kummallekin pollellemme kokeeksi 20kgn kivennäisämpärin siis ostimme. Saimme Suvilta lahjaksi Kietäväisen tekemää tervapitoisen aineen. Se käy haavoihin ja on kuulemma todella hyvä hyttysmyrkky, toimii myös paarmoihin.
Nyt siis reissu on tehty ja tätä kotona kirjoitellaan. Matka takaisin päin sujui varsin nopeasti, ei ollut liukasta juuri missään ja aika väsyneenä kotia tultiin kuiteskin ja kohta nukkumaan. Hotellissa oli ihan hirveän kova sänky joten ei siinä oikein osannut nukkua. Nyt kuitenkin nukkumaan ÖITÄ!!

 Castella

Varsuli

Arhippos

Mantskun klinikkareissu!

Tänään oli sitten Mandin klinikalla käyntipäivä.
Henkalle oli aika klo 15.00 ja tapamme mukaan olimme hyvissä ajoin paikalla, puoli kolmen aikoihin olimme jo ilmoittautumassa. Henkka oli kuitenkin jo vapaana joten meille sanottiin että Mandin voi sisälle jo tuoda. Mutta eihän Henkka sitten kuitenkaan ennen kolmea tullut Mandia katsomaan. Ohi kertaalleen meni ja huomasi kuitenkin että paikalla ollaan. Oli sitten kuitenkin lukenut tietoja Mandin tietoja ja röntgen kuvia.

No niin siinä päästiin sitten itse asiaan. Menimme ensin Mandia juoksettamaan maneesiin. Aluksi Mandi meni ihan normaalisti, siis sillei ettei ollut mitään vikaa käynnissä eikä ravissakaan. Vähän aikaa kun Mandia oli juoksutettu alkoi taas ontuminen. Samalla tavalla kuin aikasemminkin. Henkka laittoi sitten maapuomin ja katsoi mikä vaikutus sillä oli. Ei merkittävää vaikutusta, vähän varoi mutta siinä kaikki. Huomasi kuitenkin että jokin polvessa jokin on vialla kun Mandi selvästi polven kohdalta ontuu. No siitä sitten sisälle. Mandi oli jo silloin kun tulimme klinikalle sen tuntuinen että se on rauhoitettu, niin nauroimme siinä että Mandi tietää että kohta saa rauhoituspiikin. Mandi yritti hämätä ettei tarvitsisi rauhoittaa ollenkaan. Mutta niin siinä kävi kuitenkin että kun Mandi vietiin röntgen kuvaan niin pieni määrä rauhoitetta piti kuitenkin ruiskauttaa. Mandihan meni pakkopilttuuseen kuvausta varten kuin vanha tekijä. Onhan ne valitettavan tutuksi tulleet ne pakkopilttuut. Varmaan kymmenisen kertaa mutta onhan siinä lisänä ne kun Mandi kävi Vimparilla astutuksilla ja tarkastuksissa.

 No sitten kun kuvat oli otettu niin Henkka huuteli meidät katsomaan kuvia. Olimme puhuneet siinä aiemmin että pullapolle Mandista tulee. Pelkäsimme että nivelrikko varmaan on. Niinku oli meidän aiemmalla hevosella Sepolla (Zento Dk:lla). Mutta kun menimme siihen radiologin huoneeseen heti maallikkokin huomasi röntgen kuvista ennenku Henkka ehti suunsa avata että jalassa ei isompia vikoja ole. Ja niinhän se Henkka sitten sanoikin. Kaikki siellä polvessa sitten kuvien perusteella kunnossa olikin. Sitä sitten siinä porukalla pähkäiltiin että mikä kumma se pistää sitten Mandin ontumaan kun vikaa ei kuvissa näy. Oli Henkkakin vähän ihmeissään, mutta samalla todella toiveikas polven suhteen. Kertoi että pieniä vikojahan voi olla polvessa vaikka ne ei kuvissa näykkään. Sanoi että antaa nyt lääkkeeksi antibioottipastaa joka suuhun matolääkkeen tavoin annetaan. Se auttaa nivelongelmiin. Niinpä se käynti oli sitten maksua vaille valmis. Eiku ohjeita hakemaan ja maksamaan ja siitä sitten kohti tallia. Siinä se käynti pääasiallisesti olikin. Eiku lisäksi se että kun Mandin takajaloissa on rivin tapaista melko ylös astikin niin siitä Henkalla mainittiin. Henkka siihen sitten sanoi että antibioottiista voidetta siihen on hyvä laittaa ja jotain lehmien tissivoidetta sitten Mandille määräsikin.

Aino meidän Arskan kuvaa halusi ja tässä meidän noin kolme vuotiaan ikiliikkujan kuva sitten onkin. Arska on ottanut nykyisin tuulikaapista lepopaikan. Simon sandaali on suosituin lepopaikka, lienee sopivat hajut. Ei enää kiinnosta lämpölampun alla enää olla...

Arska Kilppari.

Vähän jokaisesta tällä kertaa.

Kirjoitusta pitkästä aikaa...
Mandi on ollut nyt kuukauden ilman kunnon liikuntaa, sen kyllä huomaa. Mandista on tullut jonkin verran kiukkuinen kun on ollut oikeastaan pelkkää kävelyä. Taina on kertonut että Mandi ollut kiukkuinen varsinkin loimittaessa mikä on hieman outoa. Mandin väkirehu annokset on tiputettu ihan minimiin kun ei ole liikuntaakaan ollut muuta kuin se kävely. Mutta heinä kuitenkin on maistunut yhtä hyvin kuin aina ennenkin ja sen kyllä huomaa isosta mahasta=) Hieroja kävi kolmisen viikkoa sitten ja hän kertoi että Mandi ei juo tarpeeksi niin on alettu antamaan joka päivä melassivettä jotta tulee Mandillakin juotua tarpeeksi. Mandille on tullut outoja verijälkiä, ihan kuin jotain hiertymiä molemmille puolille hännäntyveä. Sitä on Jodopaxilla hoidettu, ja huomattavasti parantumaan päin se nyt onkin. Mandi on ollut pienemmässä tarhassa kiitos kipeän polven.

Ollaan Lore sitten laitettu Mandille kaveriksi kun tulevat hyvin toimeen keskenään. Lorelle ollaan hommattu uusi kuolain, suora pehmeähkö kumikuolain. Sillä Lore on mennyt varsin hyvin joten varmaan tulee siirtymään pelkästään sen käyttämiseen. Lorella Ylitalon Satu on käynyt ratsastamassa kerran pari viikossa, ja ihan hyvin on mennyt. Mitään isompia kehityksiä Loren koulusuorituksessa ei ole ollut mutta vanhojen oppimisten asioiden kertaamista on ollut ja ne osa-alueet vahvistuvat. Lorella siis menee hyvin vaikka kiukkupussi onkin.

Muista elikoistamme. Meillä on kotona JackRusselin terrieri Hulda, maakilpikonna Arska, viljakäärme Ritva, kaksi frettiä Jetro ja Viktor sekä yksi kääpiölisko jolla ei ole nimeä. Eilen sitten hommasimme "eläintarhaamme" uuden jäsenen kanin jota kutsutaan sekä Martaksi että Pumpuliksi. Eli siitä on tullut Martta Pumpuli. Hulda on vähän sellainen ADHD koira. Emme ole saaneet sitä vielä rauhoittumaan, Hulda on kuitenkin vielä nuori koira tammikuun loppupuolella vasta vuoden täyttää. Arska on viime aikoina ollut kokoajan liikenteessä. Arska on meillä kokoajan vapaana niin sillä on vapaus liikkua missävaan, ja se on nyt kyllä viime päivinä huomattu. Jotenkin tuntuu siltä että Arska seuraa kokoajan. Voisiko kilpparit olla noin seurallisia? Sitten kun Arskan ottaa käteen niin se alkaa suhisemaan. Eli siitä Arska ei tykkää. Nyt on myös vähän huolta aiheuttanut se että kun ulkoa tuotua ruokaa ei olla enää voitu antaa niin arska ei ole syönyt kaupan salaatteja vielä oikeastaan ollenkaan. Maistaa mutta se on siinä. Syö kuitenkin omenaa ja porkkanaa joten jotain kuitenkin...

Ritva sitten tuottaa siinä mielessä ongelmia kun jostain terraarion rakosista on muutamia kertoja luikkinut karkuun. Tänäkin aamuna Ritva tuli kylppärin suunnalta vaikka luulimme että terraariossa olisi. Pitää tehdä tänään taas kerran jotain varmistuksia jotta Ritva terraariossa pysyisi. Jetro ja Viktor elää ja voi hyvin. Ainut mikä frettien käyttäytymisessä on kummastuttanut on se että molemmilla on tapana tehdä tarpeita hiekkalaatikon viereen. Sellainen touhu sotkee frettien kopit pian joten se nopeuttaa koppien siivoamista. Ruokaa Viktor on syönyt noin puolet enemmän kuin Jetro vielä kesällä. Tällä hetkellä molemmat fretit syövät yhtä paljon. Kovempi juoppo Viktor kuitenkin on, päivässä vettä menee noin 3 desiä kun Jetro juo vettä vain reilun desin. Martta Pumpuli vasta eilen haettiin joten siitä ei sillai enempää ole kerrottavaa. Aika suloinen pieni isokorvainen valkoinen karvapallohan se on joten rusakosta laitan sitten kuvankin. Aika hömelö vai mitä?

Martta

Kandava ei ole enään kantava=(

Ei ole tullut taas aikoihin mitään kirjoitettua. Kaikki kun on ollut hyvin ja normaalisti. Mitä nyt Mandilla on ollut tässä reilu viikko sitten polven kanssa pientä vaivaa. Se on ollut turvoksissa ja kuumottanut ja käytimme klinikalla, diagnoosina oli sisäpolven nivelsiteiden venähdys. Viikko pelkkää käyntiä ja kuuteen viikkoon ei saa hypätä. Noin se Henkka klinikalla kertoi. Samalla tehtiin Mandille varsan ultraus, kaikki oli kunnossa.... mutta...
Eilen sunnuntaina kun menimme tallille ja laitumelta hakemaan Mandia niin hännän alla oli yllätys! Jotain outoa roikkui kohdusta. Siinä hätä heti suuri, tallille heti ja etsimään päivystävän eläinlääkärin numeroa joka löytyi sitten Leenalta Prinssin hoitajalta. Niinpä se saatiin ja soitettua, tunnin päästä soitosta lupasi tulla. Siinä sitä sitten odoteltiin ja Jaskan sekä Ainon kanssa juteltiin että mikä se voisi olla. Jälkeisiä epäiltiin itse niiden olevan, ja luulimme että pikkupikku varsa on pullahtanut jonnekin päin laidunta. Mutta pimeä oli jo tullut niin eihän siinä voinut lähteä laitumelta mitään etsimään. Ja muutenkin sieltä on toivotonta löytää kun alue on niin suuri ettei edes päitsiä tai kenkiä meinaa löytyä jos tippuu. Lääkäri Hannu Kirstinä soitti kun lähti edellisestä paikasta ajamaan ja kysyi ajo-ohjeita. Oli vähän epäileväinen että tarviikohan sinne edes lääkärin tulla. Onneksi sitten kuitenkin tuli. Kun lääkäri katsoi Mandin takapuoleen niin ensin arvioi että jälkeisethän ne on. Soitteli konsultaatio apua kun ei oikein ollut uskallusta tehdä päätöstä että mitä tekee kun ei ollut kokemusta vastaavasta. Sitten antoi oksitosiini ruiskeen kun konsultaatiossa sai ohjeen kokemusta omanneelta lääkäriltä. Sen piikin jälkeen piti Mandia kävelyttää parisenkymmentä minuuttia pihalla kahdeksikkoa. Siinä toivossa että jälkeiset irtoaisi. Niitä kun ei saa vetää pois, puolta kiloa suuremmalla voimalla. Eihän siinä kävellytyksessä mitään irronnut, lääkäri kun sanoi että se voi tipahtaa helpostikin pois. Kävelytyksen jälkeen Mandi tuotiin sisälle ja katsottiin että onko jälkeinen mitenkään muuttunut. Pidemmälle se ei ollut venynyt kuitenkaan. Lääkäri sitten alkoi varovasti vetämään jälkeisestä, ensin tuntui että siitä ei ole apua. Mutta sitten se irtosi ja paljastui että sikiöpussihan se oli ja sisällä oli pienen pieni varsa. Se ei ollut edes kämmenen kokoinen möykky mikä sieltä tuli. Lääkäri avasi pussin ja katsoi että pikkuinen oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Sikiöpussin harmaasta väristä päätteli että lähes mätänemistilassa pikkupikkuvarsa oli. Kun varsa siinä käytävällä oli niin sitä tietenkin tarkastelimme. Pitkäkaulainen kaveri jolla oli ihan selvästi jo kaviotkin havaittavissa. Tuntui hirmuisen pahalta nähdä kuollut pikkuisemme. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, onneksi keskenmeno tapahtui nyt eikä sitten esimerkiksi kuollutta varsaa ensi kesänä synnyttänyt. Se olisi varmaan ollut paljon kovempi paikka meillekin. Pahalta tämä tuntuu nytkin. Mandi sai piikillä kipulääkettä ja antibiootteja. Seuraavan 5 päivää annamme vielä antibiootteja ruoan joukossa. Kuumetta pitää seurata aamua iltaa ja jos kuume nousee niin oltava heti yhteyksissä eläinlääkäriin, jotta ei tulisi mitään pahempaa. Kohtu huuhtelua ei tarvinnut tehdä, mutta jos kuumetta tulee niin huuhteluahan Mandin kohtu sitten tarvitsee ja lisää lääkettäkin. Mandi on ollut äkäisempi, ja ei normaalin oloinen nyt muutaman päivän ajan. On selvästi huomannut että se on ollut kipeä, mutta on luultu että se johtuu polvesta. Selvisi nyt sitten syy siihen että se johtuikin sisällä olleesta kuolleesta varsasta. Käytävällä ei ole Mandi ikinä nostellut jalkoja ja nyt eilen nähtiin sekin ihme että Mandi joka jalkaa heilutteli. Oli kuitenkin ihmisille ystävällinen niinku aina, vaikka lääkärin käsi oli syvällä sisällä niin Mandi ei siihen reagoinut mitenkään. Lääkäri kuitenkin varalta tahtoi suojaksi heinäpäälin omien jalkojen ja Mandin jalkojen väliin ettei tarvitsisi mahdollisen potkun jälkeen itse lääkäriin lähteä.
Se oli nyt siinä, tämän vuoden varsaprojekti. Rahaa paloi tällä kerralla tyhjään. Mutta siihen hevoshommissa pitää olla aina varautunut että rahaa menee. Ensi vuonna uusi yritys paremmalla onnella. Kiitos Jaskalle, Hilkalle ja Ainolle että olitte paikalla lähes kokoajan.

Syksyinen kuva tallilta

Kisapäivä tallilla

Tänään lauantaina oli sitten tallilla kisapäivä. Kiva pienimuotoinen estekisa tallilaisten kesken. Kolme pollea oli kisoissa mukana, neljä ratsastajaa.
Meillä on Mandi ollut toukokuusta lähtien. Eilen perjantaina hypättiin Mandilla meillä ollessa ekaa kertaa. Ja olihan Mandi kuumana! Itse koetin hypätä mutta Mandin etu ja takapää oli minulle ihan liian levoton! Etupää nousi useampaan kertaan ja pukittamisiakin oli siihen malliin että en sitten tohtinut mennä muita kuin maapuomeja. Onneksi Aino (tallin omistajan tytär) tuli kentälle Jukka hevosensa kanssa. Aino halusi kokeilla Mandilla hyppäämistä. Ainokin kertoi että Mandi oli kuuma, mutta sai kuitenkin hypättyä ihan hyvällä menestyksellä muutamia noin 60senttisiä esteitä, todella reilulla ilmavaralla. Ainolla oli ensin tarkoitus mennä lauantain kisoihin Lorella mutta se vaihtuikin sitten Mandiin tuon perjantain kokeilun jälkeen.
Kisoissa sitten tänään Mandi meni ensin 60sentin luokan. Ihan reipasta menoa reiluilla ylityksillä. Yksi kieltäytyminen tuli kun oli Mandille oudon näköinen este kun toisessa päässä oli pölkkyjä estetelineenä. Ainolta ja Mandilta hyvä suoritus.
Seuraavaksi kisoissa mentiin puomiluokka jossa oli kaksi osanottajaa samalla ponilla, Prillanilla. Ensin meni Anniina vauhdikkaasti puomeja kolistelematta. Sitten meni Henkka  (Henkka ehkä on 6-vuotias) Anniinan avustamana Prillanilla. Ja tuloksena oli loistava suoritus, kuten Henkka itsekin sanoi että ei tullut virhepisteitä. Aino meni lopuksi 80sentin luokan Jukalla ja meni puhtaasti myös hyvin ilmavilla hypyillä.
Muutenkin oli kiva olla mukana seuraamassa kisoja. Ainahan pieni muotoisetkin tapahtumat tuovat talli ilmapiiriinkin positiivista vaikutusta. Vaikka kisasuorituksia oli vähän niin kisat olivat mielenkiintoiset. Sosiaalinen tapahtuma kun paljon juteltiin toisten kanssa. Henkka kertoi kivoja tarinoita mm.elokuvista mitä oli katsonut. Henkka on myös äitinsä mukaan suunnitellut heille ensi kesäksi amerikan reissun. Ilmakin suosi tapahtumaa, aurinko paistoi. Ainut mikä viilensi oli varsin voimakas tuuli. Illalla taas tallille ottamaan pollet sisälle ja nyt viemään kitisijöitä uimaan raksilaan.

Aino & Mandi

Taas se päivä kun kenkä lähti..

Siis otsikko jo varmana kertoo kengän irtoamisesta mutta se nyt ei kerro että se oli jo toinen kerta tällä viikolla ja nyt on vasta tiistai! Mandilta siis on kenkä irti. Ensin lähti oikeasta jalasta ja tänään valmennuspäivänä vasemmasta. Valmennuksen tietenkin peruin Mandin herkkien kavoiden takia tai tulihan sitä tietenkin kysyttyä Ylitalon Sadulta olisiko hänellä kengittäjän lahjoja jos olisi saanut kengän naputeltua paikalleen. Ikävä kyllä ei ollut niitä lahjoja suotu valmentajalle...Harmi....Tulipa taas kerran sitten soitettua kengittäjä Jarille ja sehän niin koomisesti vastasi puhelimeen "ei kait taas kenkä ole lähtenyt" ei ollut sitä perinteistä Jari vastausta=) Huomenna siis taas kerran treffataan tallilla kengän laiton merkeissä.. Meistä kun toinen sitten Mandilla ratsasteli kentällä ja pellolla hetkisen niin toinen parka sitten käveli laidunta ristiin rastiin etsimässä kadonneita kenkiä. Mutta eihän sieltä heinikosta mitään löytynyt. Huonolla näöllä ja muutenkin huono etsimään joka ei omasta taskustakaan mitään löydä niin miten sitten pellolta...
Lorella oli tänään rokotuspäivä. Aika oli varattu aamu yhdeksäksi klinikalle. Me tallille tultiin jo kasilta ja lähdimme hetikohta kuitenkin klinikkaa kohti. Mietimme että voihan sinne mennä vähän aiemmin kun ei tallillakaan vielä jaksanut alkaa karsinoita siivoamaan. Tulimme klinikan pihaan jo 8.20. Kävimme ilmoittautumassa ja sanottiin että tuokaahan ruuna sisään. Rokotustilanteessa meni sitten peräti pari minuuttia ;) Pari kysymystä ja ruisku kaulalle ja sitten eiku takaisin vinkkaan. Kyllä ne siitäkin käynnistä sen viiskymppisen muistivat kuitenkin periä... Niin, ysiksi oli se aika klinikalle, me olimme takaisin tallilla ja Lore pellolla jo yhdeksän aikaan. Me ollaan kyllä aina ajoissa, joskus jopa tunteja liian aikaisin....

Eilen oli sitten se päivä kun tallilla pollejen kesä päättyi. Ensimmäistä kertaa sitten toukokuun olivat pollet kaikki karsinoissaan yötä. Eilen oltiin kaikki tallilaiset, kaikkien tallin pollejen omistajat yhtaikaa paikalla. Sellaista ei usein satu. Siinä meni jutellessa varmaan useampi tunti iltasella tallilla, ja kivaa oli.

Mandille saatiin sitten uusi hoitaja, Pietisen Saara. Meillä oli ilmoitus hevostalli.netissä johon tuli varmaan nelisenkymmentä yhteydenottoa eri ihmisiltä. Etsimme aikuista hoitajaa, toivoen että saataisiin yhtä kiva ja hyvä hoitaja kuin Pyykön Kirsi. Kirsi tekee monesti melkoisia yllätyksiä. Toi mm. kerran työpailtaan meille lahjan jossa oli polleille paljon kivoja tuotteita, myös meillekin jotain. Olikohan se edellisenä viikonloppuna kun menimme tallille niin Kirsi oli siivonnut kaapin ja oli tuonut korin ja järjestellyt kaikki viimeisen päälle. Suurena yllätyksenä oli melassiämpärin kannen kirkkaus, jopa se oli kiillotettu! Kiitos Kirsi. Saara kun tuli ensimmäistä kertaa tutustumaan Mandiin niin heti siinä päätimme jos Saara suostuu käymään pari kertaa viikossa Mandia hoitamassa/liikuttamassa niin tässä meille uusi hoitaja. Ja niinhän siinä kävi.

Kotonahan tätä tietenkin kirjoitellaan niin nyt on kiire koiraa katsomaan ja vähän komentamaan. Näkee ulkona kummituksia, onhan nyt jo pimeäkin...

Kuvassa kolme eläintä; Lore, tallikissa ja päästäinen joka on piilossa.