Henkalle oli aika klo 15.00 ja tapamme mukaan olimme hyvissä ajoin paikalla, puoli kolmen aikoihin olimme jo ilmoittautumassa. Henkka oli kuitenkin jo vapaana joten meille sanottiin että Mandin voi sisälle jo tuoda. Mutta eihän Henkka sitten kuitenkaan ennen kolmea tullut Mandia katsomaan. Ohi kertaalleen meni ja huomasi kuitenkin että paikalla ollaan. Oli sitten kuitenkin lukenut tietoja Mandin tietoja ja röntgen kuvia.
No niin siinä päästiin sitten itse asiaan. Menimme ensin Mandia juoksettamaan maneesiin. Aluksi Mandi meni ihan normaalisti, siis sillei ettei ollut mitään vikaa käynnissä eikä ravissakaan. Vähän aikaa kun Mandia oli juoksutettu alkoi taas ontuminen. Samalla tavalla kuin aikasemminkin. Henkka laittoi sitten maapuomin ja katsoi mikä vaikutus sillä oli. Ei merkittävää vaikutusta, vähän varoi mutta siinä kaikki. Huomasi kuitenkin että jokin polvessa jokin on vialla kun Mandi selvästi polven kohdalta ontuu. No siitä sitten sisälle. Mandi oli jo silloin kun tulimme klinikalle sen tuntuinen että se on rauhoitettu, niin nauroimme siinä että Mandi tietää että kohta saa rauhoituspiikin. Mandi yritti hämätä ettei tarvitsisi rauhoittaa ollenkaan. Mutta niin siinä kävi kuitenkin että kun Mandi vietiin röntgen kuvaan niin pieni määrä rauhoitetta piti kuitenkin ruiskauttaa. Mandihan meni pakkopilttuuseen kuvausta varten kuin vanha tekijä. Onhan ne valitettavan tutuksi tulleet ne pakkopilttuut. Varmaan kymmenisen kertaa mutta onhan siinä lisänä ne kun Mandi kävi Vimparilla astutuksilla ja tarkastuksissa.
No sitten kun kuvat oli otettu niin Henkka huuteli meidät katsomaan kuvia. Olimme puhuneet siinä aiemmin että pullapolle Mandista tulee. Pelkäsimme että nivelrikko varmaan on. Niinku oli meidän aiemmalla hevosella Sepolla (Zento Dk:lla). Mutta kun menimme siihen radiologin huoneeseen heti maallikkokin huomasi röntgen kuvista ennenku Henkka ehti suunsa avata että jalassa ei isompia vikoja ole. Ja niinhän se Henkka sitten sanoikin. Kaikki siellä polvessa sitten kuvien perusteella kunnossa olikin. Sitä sitten siinä porukalla pähkäiltiin että mikä kumma se pistää sitten Mandin ontumaan kun vikaa ei kuvissa näy. Oli Henkkakin vähän ihmeissään, mutta samalla todella toiveikas polven suhteen. Kertoi että pieniä vikojahan voi olla polvessa vaikka ne ei kuvissa näykkään. Sanoi että antaa nyt lääkkeeksi antibioottipastaa joka suuhun matolääkkeen tavoin annetaan. Se auttaa nivelongelmiin. Niinpä se käynti oli sitten maksua vaille valmis. Eiku ohjeita hakemaan ja maksamaan ja siitä sitten kohti tallia. Siinä se käynti pääasiallisesti olikin. Eiku lisäksi se että kun Mandin takajaloissa on rivin tapaista melko ylös astikin niin siitä Henkalla mainittiin. Henkka siihen sitten sanoi että antibioottiista voidetta siihen on hyvä laittaa ja jotain lehmien tissivoidetta sitten Mandille määräsikin.
Aino meidän Arskan kuvaa halusi ja tässä meidän noin kolme vuotiaan ikiliikkujan kuva sitten onkin. Arska on ottanut nykyisin tuulikaapista lepopaikan. Simon sandaali on suosituin lepopaikka, lienee sopivat hajut. Ei enää kiinnosta lämpölampun alla enää olla...
Arska Kilppari.
